Blogi

Käsittelemme blogissamme ajankohtaisia asioita terveyteen, hoivaan ja hyvinvointiin liittyen.

Takaisin
10 helmikuuta2017

Nämä 7 asiaa olen oppinut työskennellessäni ikäihmisten kanssa

Kirjoittanut Anne Flink - 4:24

Vastaan siitä, että ikäihmisten elämä on hyvää Attendon kolmessakymmenessä hoivakodissa Itä-Suomen alueella. Suhtaudun työhöni hoiva-alalla intohimoisesti ikuisen opiskelijan tavoin. Liki 30 työvuoden jälkeenkin olen innoissani, koska voin oppia joka päivä jotakin uutta.

1. Ensimmäinen hoiva-alan työpaikkani oli vanhainkoti, joka oli todella laitosmainen.

Mieleen ovat jääneet pitkät käytävät ja sairaalamainen tunnelma. Työyhteisönä vanhainkodit olivat tuohon aikaan hierarkkisia ja valkotakkisia katsottiin ylöspäin. Mutta toisaalta kaiken tuon keskellä tehtiin myös paljon hienoa työtä ja yhteisöllisyyttä pidettiin yllä, vaikka tuota sanaa tuskin käytimmekään.

Vanhainkodissa oli töissä myös entisiä maalaistalon emäntiä, jotka olivat toiminnan ja sydämen naisia. Niinpä yhdessä asukkaiden kanssa porukalla poimimme marjat talveksi ja leivoimme yhdessä – vieläkin osaan rypyttää oikeaoppisesti karjalanpiirakat.

Arjen yhteiset puuhat ovatkin parasta yhteisöllisyyttä.

Esimerkiksi ruoan tuoksujen ja makujen merkitystä ei voi aliarvioida.

Mitä olen oppinut? Jäljellä olevien voimavarojen käyttö ja omatoimisuuden tukeminen. Siinä ne arvot, jotka tässä työssä on tärkeää pitää mielessä. Elämän pitää tuntua elämältä.

2. Huomasin aika nopeasti, että olen luonteeltani asioiden kehittäjä.

Tuskin tunsin nuorempana työssäni tämän päivän mahtisanaa asiakaslähtöisyys. Kunhan vain kuumeisesti mietin, miten voisimme käytännössä parantaa ikäihmisten elämää hoivakodeissa. Mietin koko ajan, miten olosuhteet saataisiin mahdollisimman kodinomaisiksi. Hoivakodin johtajana kannustin myös työntekijöitäni ajattelemaan asioita uudella tavalla.

Mitä olen oppinut? Tekeminenkin on ajattelua ja kyseenalaistaminen kannattaa. Jos vanhukset viedään saunomaan kello 7 aamulla, voi miettiä onko kyse asukkaiden parhaasta vai laitosmaisesta aikataulusta ja työvuoroista. Aina pitää miettiä, miltä asiat tuntuvat hoivakodin asukkaasta.

3. Aloitin Attendolla pienen hoivakodin johtajana.

Hoivakoti remontointiin jyhkeisiin ja kauniisiin tiloihin, joista oli kuitenkin vaikea saada toimivaa ja kodinomaista. Kun ryhdyimme rakentamaan toista hoivakotia viereen, olin aktiivisesti mukana suunnittelussa. Halusimme tehdä tästä hoivakodista aidosti ihmisen kodin.

Mutta niin vain sinnekin syntyi pitkänomaisia käytäviä. Jos voisin palata ajassa taaksepäin, tekisin enemmän muunneltavia tiloja. Saunat olisin tehnyt myös isommiksi ja korostanut vielä enemmän esteettömyyttä.

Mitä olen oppinut? Ihmisen on tärkeää nähdä ikkunasta ulos eli ikkunoiden pitää olla tarpeeksi alhaalla. Jos ikkunat ovat liian korkealla, pyörätuolissa istuvat näkevät vain puiden latvat.

4. Kävin juuri hoivakodissa, jossa olin töissä kymmenen vuotta sitten. Oli ilo huomata, että siellä oli vielä samoja asukkaita kuin silloinkin.

Ennen kunnat sijoittivat vanhukset hoivakoteihin paljon parempikuntoisina kuin nykyään. Hoivakodissa asuttiin kymmenen vuotta ja enemmänkin.

Nykyään kunta tarjoaa paikkaa vasta siinä vaiheessa, kun ikäihmisen pärjääminen kotona on täysin mahdotonta.

Hoiva-alan ihmisenä välillä mietin, että ei kotihoitokaan tai vaikkapa jatkuvat ambulanssikuljetukset sairaalaan ilmaisia ole. On surullista, kun monet ikäihmiset tuntevat olonsa kodeissaan turvattomiksi ja yksinäisiksi.

Mitä olen oppinut? Vanhusten toimintakyvyn ylläpitäminen on meidän hoiva-ammattilaisten kunnia-asia. Vanhukselle hoivakoti ei ole säilytyspaikka vaan koti, jossa vietetään elämänmakuista elämää omien voimien mukaan.

5. En suostuisi tekemään päivääkään töitä yrityksessä, jossa toimintaa ei kehitetä.

Aina kun menen johonkin hoivakotiimme, käyn ensimmäiseksi tapaamassa asukkaita. Voin tällä kokemuksella jo hetkessä arvioida, ovatko asiat kunnossa.

Jos yhteisissä huoneissa ei ole ihmisiä vaan kaikkialla on hiirenhiljaista, eivät asiat ole hyvin. Jos asukkaat rojottavat pöytien ääressä ja televisiossa pauhaa ostoskanava, eivät asiat myöskään ole hyvin.

Jos taas tunnelma on levollinen ja hoitajat kävelevät rauhallisesti, asiat ovat hyvin. Jos vieras otetaan vastaan ystävällisesti ja häntä tervehditään, asiat ovat hyvin. Jos ikäihmiset näyttävät levollisilta sekä onnellisilta ja hoivakoti henkii rauhaisaa tunnelmaa, asiat ovat hyvin ja olemme onnistuneet työssämme.

Mitä olen oppinut? Hoivakodissa ei asu potilaita vaan ihmisiä. Hoivakoti ei myöskään laitostuta vanhusta, sen saa aikaan laitostava henkilökunta. Meidän tehtävänä on turvata ikäihmisille turvallinen kotiympäristö ja pitää laitostumisen piirteet poissa hoivakodeistamme.

6. Aluejohtajana minun pitää pystyä katsomaan laajoja kokonaisuuksia, mutta olemaan myös lähellä arkea.

Tätä työtä voi tehdä monella tavalla. Minulle tärkeintä ovat ihmiset. Olennaista työssäni on löytää hoivakodille hyvä johtaja, koska hän luo hoivakodin hengen.

Hyvä hoivakodin johtaja on kekseliäs kehittäjäluonne, sitoutunut ja hän tekee hoivatyötä sydämellä ikäihmisten hyvinvoinnin eteen. Hän jaksaa myös tukea työntekijöitä ja välittää aidosti asukkaista.

Mitä olen oppinut? Vaatimustaso hoivakodin johtajaksi on meillä korkea. Onneksi joukossa on aina hyviä hakijoita. Vastuullisessa työssä pitää olla alalta monipuolinen ja useiden vuosien työkokemus.

7. Odotan omia eläkepäiviäni ja vanhuuttani innolla ja vailla pelkoa.

Onhan se elämänvaihe, jolloin ei ole huolta työstä, pienten lasten hoidosta ja tiukoista aikatauluista. Viimeinkin voin rauhassa keskittyä myös itseeni. Alan ammattilaisena minua surettaa välillä, miten väheksyvästi vanhuksiin usein suhtaudutaan. Se kertoo paljon eettisestä vajauksesta yhteiskunnassamme.

Mitä olen oppinut?

Ihminen on yksilö koko elämänsä ajan. Vanhuus ei sitä ihmisestä poista.

 Anne Flink