Moniammatillinen yhteistyö muistisairaan hoivassa

Moniammatillinen yhteistyö on laadukkaan muistisairaiden hoivan kulmakivi. Käytännössä se tarkoittaa, että eri ammattiryhmät – hoitajat, sairaanhoitajat, fysioterapeutit ja lääkärit – suunnittelevat ja toteuttavat hoitoa yhdessä, yhteisiä tavoitteita kohti. Muistisairaiden hoivakodissa tämä yhteistyö näkyy arjessa konkreettisesti: siinä, miten asukas kohdataan, miten hän liikkuu, miten hän osallistuu ja miten hänen turvallisuudestaan huolehditaan.

Muistisairas asukas hyötyy valtavasti tiimistä, joka jakaa tietoa ja ymmärtää kokonaisuutta – ei vain yksittäisiä oireita tai diagnooseja. Koska muistisairaus vaikuttaa muistin ja ajattelun lisäksi toimintakykyyn, mielialaan ja käyttäytymiseen, yhden ammattiryhmän osaaminen ei yksin riitä. Tarvitaan laajaa näkemystä siitä, miten ihminen pärjää arjessa ja millä keinoilla hänen voimavarojaan voidaan tukea mahdollisimman pitkään.

Attendo Sirkunhovissa moniammatillinen yhteistyö tarkoittaa säännöllisiä tiimipalavereita, yhteisiä hoito- ja kuntoutussuunnitelmia, jatkuvaa vuoropuhelua sekä matalaa kynnystä kysyä työkaverilta neuvoa. Fysioterapeutti on olennainen osa tätä tiimiä. Hän tuo mukanaan erityisosaamisen liikkumisesta, tasapainosta, lihasvoimasta ja toimintakyvystä – asioista, jotka ratkaisevat, kuinka itsenäisesti ja turvallisesti asukas voi elää.

Mitä moniammatillinen yhteistyö tarkoittaa arjessa?

Sirkunhovin moniammatilliseen tiimiin kuuluu tavallisesti lähi- ja sairaanhoitajia, tiiminvetäjä, fysioterapeutti, sosionomi ja lääkäri. Yhteistyö rakentuu selkeiden rakenteiden varaan. Sirkunhovissa tämä tarkoittaa esimerkiksi seuraavaa:

• Asukkaan muutettua yksikköön moniammatillinen tiimi aloittaa työskentelyn siten, että jokaisella on oma vastuualueensa. Omahoitaja perehtyy asukkaan tottumuksiin ja tutustuu häneen paremmin, fysioterapeutti tekee toimintakyvyn alkukartoituksen ja sosionomi käy läpi asukkaan elämänhistoriaa. Sairaanhoitaja ja lääkäri varmistavat diagnoosien ja lääkityksen ajantasaisuuden sekä arvioivat lääkehoidon oikeellisuutta.
• Noin kuukausi muuton jälkeen pidetään moniammatillinen palaveri, johon kutsutaan asukkaan lisäksi hänelle tärkeät henkilöt, vähintään läheinen. Tapaamisessa jokainen ammattilainen käy läpi asukkaan asioita omasta näkökulmastaan. Asukas ja läheiset tuovat esiin omia toiveitaan ja näkemyksiään. Näiden perusteella laaditaan palvelun toteuttamissuunnitelma, johon kirjataan erityisesti asukkaan omat mieltymykset (esim. halu nukkua aamuisin pitkään tai käydä mieluummin saunassa kuin suihkussa).
• Viikoittaisissa tiimipalavereissa käydään läpi asukkaiden voinnin ja toimintakyvyn muutoksia, uusia mielenkiinnon kohteita sekä vinkkejä hoidon onnistumiseksi.
• Palveluntoteuttamissuunnitelmia päivitetään aina tilanteen muuttuessa tai vähintään kaksi kertaa vuodessa. Suunnitelmiin lisätään RAI-arvioinnista nousevat mittarit ja niissä korostetaan juuri kyseisen asukkaan kannalta oleellisia päivittäisiä toimia. Fysioterapeutti avustaa omahoitajaa fyysisen toimintakyvyn kuvauksessa ja tavoitteiden laatimisessa.
• Arjen keskustelut ovat jatkuvia: "Mitä huomasit Martan kävelyssä? Miten Pekka reagoi uusiin harjoitteisiin? Olisiko aika arvioida apuväline uudelleen?"

Kun tieto kulkee ja näkemykset jaetaan, hoivasta tulee johdonmukaista ja turvallista. Muistisairaan toimintakyvystä muodostuu yhteinen ymmärrys: kuinka hän nousee tuolista, tarvitseeko hän tukea kävellessään, ja mitä hän pystyy tekemään itse peseytymisessä tai ruokailussa. Näin varmistetaan, ettei asukasta kuormiteta liikaa, mutta ei myöskään auteta tarpeettomasti, sillä molemmat ääripäät voivat heikentää toimintakykyä.

Sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin

Tärkeintä on koko työryhmän sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin. Jokainen arvioi aina asukkaan toimintakyvyn senhetkisen tilanteen. Kykeneekö asukas aamulla kävelemään päiväsaliin, vai mennäänkö pyörätuolilla ja kokeillaan kävelyä päiväsalista huoneeseen päin? Aina valitaan ensisijaisesti se keino, johon asukas sillä hetkellä kykenee. Jos asukkaalla on ollut jo aktiivinen päivä, hän voi hyvin nauttia iltapalaa vuoteessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että asukas viettäisi aina iltapala-ajan huoneessaan.

Jos asukas sairastuu ja on useamman päivän vuoteessa, se ei tarkoita, ettei hän enää sieltä nousisi. Toimintakykyä aletaan voimistaa jälleen pikkuhiljaa. Vaikka asukas olisi vuoteessa suurimman osan päivästään, hänet nostetaan silti välillä istumaan ja viedään muiden seuraan tai ulos. Asukkaat eivät elä vuoteessa kuin erityisestä syystä, kuten voinnin väliaikaisen heikkenemisen tai saattohoidon vuoksi.

Koko työryhmä toteuttaa kuntouttavaa hoitotyötä: autetaan vain sen verran, mitä asukas tarvitsee. Tähän tarvitaan yhteinen ajattelutapa, halu tehdä asiat asukkaan kannalta parhaalla tavalla ja yhdessä tekeminen. Ei voi ajatella, että "muut kävelyttävät, joten minun ei enää tarvitse". Toinen perusasia on asukkaiden tunteminen. Kun tunnetaan jokainen asukas hyvin, tiedetään keinot, joilla hänet saa lähtemään muiden seuraan, ja tunnistetaan hänen senhetkinen toimintakykynsä.

Kumppanuus kannattaa

Moniammatillinen yhteistyö on muistisairaan hoivan ydin. Kun hoitajat, fysioterapeutit ja lääkärit toimivat yhdessä, hoito on johdonmukaista ja turvallista. Erityisesti fysioterapeutin ja hoitajien kumppanuus yhdistää syvän ymmärryksen liikkumisesta hoitajien arjen tuntemukseen.

Attendon hoivakodeissa tätä toimintatapaa vahvistetaan varmistamalla riittävät resurssit, integroimalla fysioterapeutit tiimipalavereihin ja panostamalla koulutukseen. Jokainen yhteinen keskustelu ja harjoitushetki on investointi sekä asukkaiden hyvinvointiin että henkilöstön jaksamiseen.

Pienistäkin askelista voi syntyä isoja muutoksia. Kun muistisairas ihminen saa liikkua turvallisesti ja kokea itsensä osalliseksi, hoiva ei ole pelkkää hoitamista – se on yhdessä elämistä.

Lue lisää Attendon fysioterapiapalveluista ja löydä lähin toimipisteesi!