Näin fysioterapeutti tukee toimintakykyä Attendo Sirkunhovissa

Fysioterapeutin roolia muistisairaiden hoivakodissa voi kuvata "toimintakyvyn asiantuntijaksi". Keskiössä on arjessa pärjääminen: miten ihminen liikkuu, nousee, istuu, tarttuu, pukeutuu, ruokailee, ylläpitää tasapainoa ja osallistuu toimintaan.

Fysioterapeutin keskeisiin tehtäviin kuuluvat:

• Liikkumisen ja toimintakyvyn arviointi (kävely, tasapaino, lihasvoima, siirtymiset).
• Päivittäisissä toiminnoissa (ADL) pärjäämisen arviointi (peseytyminen, pukeutuminen, ruokailu).
• Yksilöllisten harjoitteluohjelmien suunnittelu (esim. tuolilta nousu, tasapainoharjoitteet, lihasvoimaharjoitteet).
• Apuvälinearvioinnit (rollaattorin sopivuus, tukikahvat, liukuesteet).
• Ympäristön arviointi (onko liikkuminen tiloissa turvallista ja kannustavaa?).

Ravitsemuksen ja nesteytyksen tukeminen

Fysioterapeutin osaaminen on tärkeää myös ravitsemuksen ja nesteytyksen turvaamisessa. Muistisairaan vajaaravitsemuksen tai kuivumisen taustalla voi olla fyysisiä rajoitteita, joihin fysioterapialla voidaan vaikuttaa. Esimerkiksi:

• Liikuntarajoitukset: Jos asukas ei pääse ruokasaliin tai jää vuoteeseen, fysioterapia ja ryhmäliikunta voivat parantaa liikuntakykyä ja ruokahalua.
• Yläraajojen rajoitukset: Jos lusikan vieminen suuhun on vaikeaa, fysioterapeutti voi arvioida tarpeen erityisille syömis- ja juomisvälineille tai harjoittaa käden motoriikkaa.
• Hyvä ruokailuasento: Oikea istuma-asento tukee nielemistä ja tekee ruokailusta turvallisempaa ja miellyttävämpää.

Tavoitteena on hidastaa toimintakyvyn heikkenemistä ja tukea jäljellä olevia voimavaroja mahdollisimman pitkään. Parhaimmillaan saumaton yhteistyö hoitajien kanssa johtaa asukkaan kuntoutumiseen.

Kun harjoitteet ja apuvälineet otetaan osaksi arkea, hyödyt ovat konkreettisia:

• Liikkumisen varmuus paranee ja asukas uskaltaa liikkua enemmän.
• Kaatumisriski pienenee lihasvoiman ja tasapainon kehittyessä sekä oikeiden apuvälineiden myötä.
• Osallistuminen yhteiseen toimintaan lisääntyy – asukas jaksaa tulla ruokasaliin tai ryhmähetkiin.
• Elämänlaatu paranee, kun arki sujuu helpommin ja asukas kokee itsensä aktiiviseksi toimijaksi.

Voit lukea vinkkejä ikäihmisen voimaharjoitteluun aiemmasta artikkelistamme.

Tuki hoitajille – Ergonomiaa ja kinestetiikkaa

Fysioterapeutin työ ei näy vain asukkaiden liikkumisessa, vaan myös hoitajien työssä. Tärkeä osa työnkuvaa on hoitajien ohjaaminen ergonomiassa ja kinestetiikan keinoin.

Käytännössä fysioterapeutti voi:

• Ohjata turvallisissa siirtymisissä (vuoteesta tuoliin, wc:hen tai suihkuun).
• Opastaa apuvälineiden, kuten henkilönostimien, oikeassa käytössä.
• Ohjeistaa asentohoidossa painehaavojen ja kipujen ehkäisemiseksi.
• Näyttää, miten arjen hoitotilanteet muutetaan pieniksi "kuntoutushetkiksi".

Kun hoitajat oppivat näitä taitoja, tuki- ja liikuntaelinoireet vähenevät ja työturvallisuus paranee. Lisäksi fysioterapeutti auttaa hoitajia tunnistamaan muistisairaan toimintakyvyn pieniä muutoksia ajoissa. Jos asukas nousee tuolista vaivalloisemmin, asiaan voidaan reagoida heti esimerkiksi lisäharjoitteilla tai apuvälineen tarkistuksella, eikä vasta kaatumisen jälkeen.

Hoitajien ammattitaidon syventyminen

Tiivis yhteistyö fysioterapeutin kanssa syventää hoitajien ymmärrystä muistisairaan toimintakyvystä. Kinestetiikan periaatteet – tapa tehdä hoitotyötä niin, että asukas osallistuu voimavarojensa mukaan – juurtuvat osaksi arkea.

Voimme tarkastella esimerkinomaista tilannetta Sirkunhovissa: Fysioterapeutti osallistuu mahdollisuuksien mukaan viikoittaiseen tiimipalaveriin, pitää erikseen suunniteltuja ohjaustuokioita hoitajille ja toimii työparina arjen toimissa sekä hoitajaa että asukasta varten. Molemmissa kerroksissa järjestetään kahdesti viikossa tuolijumppaa asukkaille. Näiden yhteydessä havaitaan usein yhdessä muutoksia asukkaiden toimintakyvyssä. Fysioterapeutti suunnittelee tarpeen mukaan yksilöllisiä harjoitusohjelmia, joita hoitaja voi ohjata asukkaalle arjen toimien lomassa.

Konkreettista hyötyä on huomattu asukkaiden fyysisen avuntarpeen vähentymisenä, siirtymisten helpottumisena ja liikkumisen varmistumisena. Hoitajien tuki- ja liikuntaelinvaivat vähenevät fyysisen kuormituksen laskiessa, mutta fysioterapeutti antaa ohjausta myös toimintakyvyn haasteiden tullessa eteen. Esimerkit kuvastavat tilanteita, joissa asioiden hoitaminen moniammatillisessa tiimissä on luonut yhteishenkeä ja voimavaroja arkeen.

Esimerkkejä osallistavasta hoivasta

• Pukeutuminen: Hoitaja antaa aikaa ja tukea, jotta asukas saa itse vedettyä paidan päälle, sen sijaan että pukisi hänet valmiiksi.
• Peseytyminen: Asukas pesee kasvot ja kädet itse, hoitajan huolehtiessa vaikeammista alueista.
• Ruokailu: Asukasta kannustetaan omatoimisuuteen ruokailuvälineiden käytössä.

Tämä vahvistaa asukkaan itsemääräämisoikeutta ja tekee hoivasta rohkaisevaa. Asukkaat ovat virkeämpiä ja hoitajat kokevat työnsä mielekkäämmäksi nähdessään konkreettisia onnistumisia.

Esimerkkejä arjesta

Allu

Allulla (nimi muutettu) on aivoverenkiertohäiriöiden aiheuttama muistisairaus, joka on harvinainen ja usein monimuotoinen. Se voi aiheuttaa kognitiivista heikentymistä tai dementiaa. Allu on jo iäkäs ja asunut Sirkunhovissa vuosia. Osa hoitajista on ollut mukana tiimissä hänen hoitosuhteensa alusta saakka, ja osa on liittynyt moniammatilliseen tiimiin matkan varrella.

Allun vointi on ollut pääasiassa vakaa, mutta sairauden etenemiseltä, vaihtelevilta voinneilta ja toimintakyvyn laskulta ei ole voitu välttyä. Hän on aiemmin kävellyt lyhyitä matkoja apuvälineen turvin avustettuna. Pitkään harjoittelua pyrittiin sisällyttämään arjen toimintojen yhteyteen, esimerkiksi toteuttamalla lyhyitä siirtymiä kävellen ja tekemällä seisomaannousuja alaraajoja vahvistavana harjoitteena. Hoitajat huomioivat kuitenkin hänen toimintakykynsä vaihtelevan päivästä, vuorokaudenajasta ja omasta motivaatiosta riippuen.

Fysioterapeutin ohjeistuksesta päätettiin ennakoivasti kokeilla ja harjoitella Allun kohdalla siirtymiä seisomanojanostimen kanssa. Kognition haasteiden ajateltiin jossain vaiheessa lisääntyvän, ja hänen voimavarojensa nähtiin toistaiseksi vielä riittävän uuden apuvälineen harjoitteluun. Näin toimintakyvyn muutoksen yllättäessä siirtymät olisivat turvallisia molemmille osapuolille muuttuneessakin tilanteessa.

Kävikin niin, että Allun vointi huononi infektion vuoksi ja hoitotoimia jouduttiin avustamaan paljon myös vuoteessa. Aiemman ergonomiaohjauksen ja asukkaan todellisen tuntemisen myötä pystyttiin hyödyntämään hänen omia voimavarojaan kyljille kääntymisissä sekä samalla säästämään hoitajien selkää ja hartioita. Hyvin nopeasti aktiivisen kuntouttavan hoitotyön avulla Allun vointi parani ja siirtymät sujuivat paremmin. Hoitajat kokivat, että aktiivisella kuntouttamisella ja esimerkiksi päivittäisellä lyhytaikaisella istumaan avustamisella oli merkitystä asukkaan elämän- ja hoivan laatuun sekä omaan työhyvinvointiin. Allun voinnin kohetessa avustaminen oli koko ajan helpompaa, ja toimintakyvyn palautuessa entiselle tasolle oli nähtävissä selkeä positiivinen tulos.

Loviisa

Loviisa (nimi muutettu) on yli 90-vuotias Sirkunhovissa asuva rouva, joka sairastaa Alzheimerin tautia. Hänellä on myös haasteita näön kanssa sekä taustalla sydänvaivoja, syöpä ja polvien nivelrikkoa. Asukkaan matka on kulkenut yhteisöllisen asumisen kautta ympärivuorokautiseen asumiseen avuntarpeen lisääntyessä iän myötä. Loviisan onneksi hänen ei tarvinnut vaihtaa hoivakotia, vaan palveluntarpeen kasvaessa hän pääsi muuttamaan Sirkunhovin alakertaan.

Pian muuton jälkeen hoitajat kiinnittivät huomiota Loviisan kävelymatkojen lyhentymiseen huoneen ja yhteistilan välillä. Alkuun matka onnistui sujuvasti, mutta myöhemmin hän tarvitsi pyörätuolia avuksi, kun ei jaksanutkaan kävellä koko matkaa. Myös istumisen ajat yhteistilassa pitenivät, ja omatoiminen siirtyminen pöydän äärestä television ääreen sohvalle väheni.

Fysioterapeutti teki kartoitusta ja arvioita yksilöllisen fysioterapian aloittamista ajatellen sekä selvitti mahdollisuutta kuntoutuksen aloittamiseksi. Myös muu henkilökunta kiinnitti huomiota päivittäisen arkiaktiivisuuden ylläpitämiseen ja avusti häntä aktiivisemmin ja useampia kertoja päivän aikana istumaan myös television äärelle sekä päivälevolle.

Fysioterapiaa saatiin alkuun toteuttaa 10 kertaa. Kahden kuukauden aikana hoitajat huomasivat hänen tasapainonsa parantuneen: kävelyasento oli parempi, kävelymatka pitempi ja Loviisa jaksoi osallistua aktiivisemmin myös talon yhteisiin aktiviteetteihin. Samalla tarkastettiin apuvälineasioita ja pohdittiin avuntarpeen määrää. Huomattiin avuntarpeen vähentyneen uudelleen, ja siirtymät tuntuivat jälleen turvallisemmilta sekä hänestä itsestään että henkilökunnasta.

Yhteistyö kannattaa

Moniammatillinen yhteistyö on muistisairaan hoivan ydin. Kun hoitajat, fysioterapeutit ja lääkärit toimivat yhdessä, hoito on johdonmukaista ja turvallista. Erityisesti fysioterapeutin ja hoitajien kumppanuus yhdistää syvän ymmärryksen liikkumisesta hoitajien arjen tuntemukseen.

Attendon hoivakodeissa tätä toimintatapaa vahvistetaan varmistamalla riittävät resurssit, integroimalla fysioterapeutit tiimipalavereihin ja panostamalla koulutukseen. Jokainen yhteinen keskustelu ja harjoitushetki on investointi sekä asukkaiden hyvinvointiin että henkilöstön jaksamiseen.

Pienistäkin askelista voi syntyä isoja muutoksia. Kun muistisairas ihminen saa liikkua turvallisesti ja kokea itsensä osalliseksi, hoiva ei ole pelkkää hoitamista – se on yhdessä elämistä.

Tutustu ikääntyneiden kuntoutusta tarjoaviin ja toimipaikkoihimme!