Attendolainen

Attendolainen-blogissa kerromme attendolaisista ja käsittelemme ajankohtaisia asioita liittyen lääkärin työelämään.

Takaisin

Kysykää mitä vain lääketieteen opiskelijalta

  • Attendo staffing
  • 3 Jul 2018

Lääketieteen opiskelu ja lääkärin työ ovat monelle maallikolle jopa mystisiä asioita. Kokosimme kysymyksiä, joita on esitetty demi.fi- keskustelupalstalla lääketieteen kandeille ja pyysimme Attendon kandivastaavaa Hilla Pyötsiää raottamaan tätä mystisyyden verhoa ja vastaamaan keskustelupalstalla esitettyihin kysymyksiin.

Mitä kirjotit ja millasin arvosanoin?

Kirjoitin matikasta, enkusta, fyssasta ja kemiasta E:n, äikästä C:n. Kävin myöhemmin vielä kirjoitamassa ruotsin ja sain siitä L.

Kuinka paljon luit pääsykokeisii? onks opiskelu rankkaa? millasia vinkkejä antaisit lääkikseen pyrkivälle?

Luin TOSI paljon! Hain yhteensä 4 kertaa: Ekalla kerralla en lukenut edes pääsykoekirjaa loppuun, se tuntui vaan liian isolta ponnistukselta yo-kevään jälkeen. Silloin oli käytössä pääsykoekirjana vielä Galenos. Sitten hain kaksi kertaa ihan tosissaan, mutta jälkeenpäin ajatellen en ollut tarpeeksi ahkera, olin liikaa kiinnostunut pojista ja kavereista. Vasta neljännellä kerralla käytin oikeasti tarpeeksi aikaa pääsykokeisiin lukemiseen ja pääsin sisään. Jotkut toki tarvitsee enemmän ja jotkut vähemmän lukemista, mutta kyllä kaikkien täytyy ihan tosissaan ja kunnolla lukea, ei kukaan ole ”läpällä” päässyt lääkikseen.

Opiskelu voi välillä tuntua rankalta, mutta se on myös kivaa ja koulussa on niin paljon kavereita, ettei se ole tuntunut liian rankalta koskaan. Lääkiksessä on kyllä vähän se huono puoli, ettei koulun suhteen voi pahemmin keventää, jos esim. muu elämä muuttuu rankaksi syystä tai toisesta, vaan sitten on otettava välivuosi. Monissa muissa tiedekunnissa voi vaan ottaa vähemmän kursseja, mutta kun meillä on melkein koko ajan vain yksi kurssi, jota on joka päivä, niin siitä on vaikea lähteä keventämään ilman, että koko kurssi jää pois. Ja sama kurssi menee seuraavan kerran vasta vuoden päästä.

Tärkein vinkki hakijalle on mielestäni se, että täytyy olla motivaatiota hakea lääkikseen! Se kuitenkin vaatii kaikilta ison työn, toisilta isomman kuin toisilta, mutta kaikilta kuitenkin ison työn, ja jos ei ole motivaatiota tehdä sitä isoa työtä niin on hyvin vaikea päästä sisään. Itselläni oli niin korkea motivaatio vikalla hakukerralla, että kaikki muu elämä jäi toissijaiseksi. En nähnyt arkipäivisin kavereita, kun vasta ihan illalla, en ollut yötä poikaystävällä viikonloppujen ulkopuolella, en käynyt bilettämässä moneen kuukauteen, heräsin aikaisin lukemaan, tein jokaiselle päivälle lukutavoitteet ja vasta niiden saavuttamisen jälkeen sai lopettaa lukemisen.

Mikä on parasta opiskelussa? Onko pitkiä päiviä? Kuinka usein tenttejä?

Opiskelussa on parasta kaverit! Koulussa ehtii oikeasti vielä viettää aikaa kavereiden kanssa opetusten välissä ja ruokiksella, jopa opetuksissa kun tehdään ryhmätöitä. Töissä on jo sitten ihan eri juttu, kun ei ehdi samalla tavalla vain ”hengata”. Lääkiksessä on niin paljon samanhenkisiä ihmisiä, että sieltä löytää kyllä seuraa, ja opetusryhmiin saa toivoa parhaita kavereitaan! Ja onhan se nyt mahtavaa opiskella alaa, josta on oikeasti superkiinnostunut! Tietysti kaikki opetus ei ole 100% kivaa ja mielenkiintoista, mutta iso osa kuitenkin kiinnostaa tosi paljon ja motivoi oppimaan vielä lisää.

Päivien pituus vaihtelee tosi paljon! Joskus voi olla viikkoja, että on vaan kahtena päivänä opetusta esim. klo 10-12. Mutta sitten on myös viikkoja, kun on joka päivä opetusta klo 8-16 ja siihen päälle vielä 1-2 iltana joku pakollinen päivystysopetus.

Tentti on aina kurssin päätteeksi. Kurssien pituudet vaihtelee aika paljon, lyhyimmät taitavat olla noin 2 viikkoa, pisimmät yli 2 kk. Toisaalta tenttien lukualueen laajuuskin on suoraan verrannollinen kurssin pituuteen eli mitä nopeammin tulee tentti, sitä lyhyempi on koealue.

Jääkö sulle paljo vapaa-aikaa arkisin ja vklp?

Jää kyllä. Ehdin esim. hyvin olla aktiivisesti mukana Lääkiksen Speksissä eli sellaisessa opiskelijoiden tekemässä musiikki-komedia-teatteri-pläjäyksessä. Se vei jonkinverran aikaa, koska olin siinä ihan täysillä mukana, mutta siitä voikin päätellä, että vapaa-aikaa oli ihan riittävästi, koska ehdin tehdä sitä.

Miks lääkisläiset on ylimielisiä jo heti ekasta vuodesta lähtien? Nouseeko se tosiaan noin nopeasti hattuun?

Voi ei, ei kai me olla! Kyllähän se nyt on hieno homma päästä lääkikseen ja varmasti moni siitä ansaitusti iloitsee, mutta ei lääkisläiset mun mielestä yleisesti ryhmänä ole ylimielisiä. Toki on yksittäisiä ihmisiä, jotka näkevät tulevaisuuden esim. neurokirurgina jo heti ekasta päivästä alkaen ja alkavat siten katsoa muita (myös muita lääkisläisiä) alaspäin, mutta en usko, että se liittyy lääkikseen vaan enemmänkin niiden ihmisten persoonaan. Kyllä omasta mielestäni on siistiä olla lääkäri ja tehdä lääkärin töitä, mutta on siinä myös ihan järjestön vastuu eikä tee mieli huudella ihan vaan huvin vuoksi esim. baareissa tai kaupungilla, että on lääkäri.

Joudutko opetteleen ihan sikana kaikkee ulkoa?

Tentteihin piti opetella ulkoa kaikkea turhaa. Välillä puhuttiinkin, että ”tämä opetellaan nyt vain tenttiä varten”. Kyllä töitä ja tulevaisuuttakin varten täytyy opetella asioita ulkoa, mutta ne on sitten semmosia asioita, jotka vaan oppii ihan vahingossa, kun tulee työn kautta toistoja monta kertaa.

Miks halusit lääkäriks?

Huh, vaikea kysymys. Halusin ihan lapsesta asti lääkäriksi, en edes muista, että olisin koskaan halunnut mihinkään muuhun ammattiin. Paitsi ehkä jossain vaiheessa lyhyen aikaa eläinlääkäriksi. Varmaan siinä on osasyynä kiinnostus ihmiskehoa ja sen toimintaa kohtaan ja toisaalta myös tarve auttaa ihmisiä. Huomasin myös lukiossa, että luonnontieteet oli kiinnostavampaa, kun esim. historia tai yhteiskuntaoppi, ja se lisäsi varmuutta siitä, että haluan lääkikseen.

Juttu jatkuu kuvan jälleen. 

Kysy mitä vain lääketieteen opsiskelijalta

Monennella yrittämällä pääsit sisään?

Neljännellä, kts. aiempi kysymys

Mikä on ravitsemuksen osuus koulutuksessa? Olen kuullut, että se on tasoa "kaksi tuntia koko kuuden vuoden aikana, ja sekin Valion sponssaama luento" - pitääkö paikkansa? 

Siis mitä? :D Opetusta aiheesta ”ravitsemus” on aika vähän, voisi mielestäni olla jopa vähän enemmän siihen nähden, että ravitsemus on kuitenkin tosi tärkeä osa lääketiedettä ja ihmisten terveyttä.

Opiskelijoiden omasta ravitsemuksesta lääkis ei kyllä varsinaisesti huolehdi, sillä ollaanhan me jo aikuisia ihmisiä, joiden täytyy huolehtia itse siitä, että syödään. Toki meillä on ihan kunnon ruokatauot ja Kela sponsoroi lounasta niin kuin kaikilla muillakin opiskelijoilla, mutta ei kukaan tule vahtimaan, että syödäänkö me tarpeeksi salaattia tms.

Joitain sponsorointi-illallisia/lounaita/aamupaloja on, enimmäkseen kyllä lääkefirmojen eikä Valion. Näitä on muutama/vuosi, enemmän sitten 4.-6. opiskeluvuosina ja niihinkin liittyy aina jokin koulutus.

En ole nyt ihan varma ymmärsinkö tätä kysymystä oikein! :D

Oisko sulla "vinkkejä", kuinka saisin parannettua polvessani olevan tulehduksen? :)

Tosi paljon riippuu siitä, mistä tulehdus johtuu: Onko joku perussairaus, esim. reuma, joka aiheuttaa tulehduksen polveen? Onko edeltävästi ollut ripulitautia tai sukupuolitautia? Oletko käynyt matkoilla? Onko yleisoireita, esim. kuumetta, ihottumaa? Onko polvi vain turvonnut vai onko myös kovin punoittava ja kuumottava? Oletko juuri rasittanut polvea, esim. juoksemalla pitkän lenkin tms? Lepo ja tulehduskipulääke, esim. Burana, helpottavat oiretta eivätkä ole haitaksi, mutta näillä tiedoilla on vaikea sanoa, vaatisiko polven tulehdus myös jotain muuta hoitoa. Varmin tapa on siis ihan näyttää polvea lääkärille! :)

Mitkä sun numerot oli lukiossa kemias,fysiikas,matikas ja biologias?

Apua, en muista! :D Matikka oli 10 ja nuo muut olivat 9 tai 10, mutta sen tarkemmin en muista.

Onko lääkikseen pääsy mahdotonta,jos fysiikka ei oo niin vahva mut sit kemiasta tulee 9-10 ja biologia menee?

Ei ole mahdotonta. Pääsykoe on muuttunut viime vuosina aika paljon, mutta käsittääkseni edelleen laskeminen on kuitenkin tärkeää ja sitä painotetaan pääsykokeessa. Ja se, että tunnistaa omat heikkoutensa ja voi keskittyä niihin, niin on jo paljon pidemmällä kuin moni muu!

Tuliks sulle ikinä hyi-reaktiota, ku näit jotai haavoja tai ällöjä kuvia ennen ku olit päässy lääkikseen?

En muista, että olisi tullut. Haavat ja veri ei ainakaan ole koskaan ällöttänyt, mutta edelleen jotkut tosi pahat hajut, esim. ripulikakka, oksennus ja ihon taipeiden hautumat saattavat ällöttää.

Tottuuko ällöihin kuviin/juttuihin? Ite ku en kestä kattoo mitää haavaa tai mitää ja haluun lääkikseen. :D Onko siellä ollenkaan mun kaltasii ihmisii?

Tottuu. Haavoja ja verta näkee niin paljon, että niistä tulee täysin arkipäivää. Myös kakasta puhuminen muuttuu täysin normaaliksi asiaksi jossain vaiheessa, ollaankin useasti puhuttu koulukavereiden kanssa kakasta esim. ruokapöydässä. Sitten sitä unohtaa kotona, ettei kaikki halua puhua kakasta ruokapöydässä ja saa hyisen vastaanoton. :D Jotkut asiat, joita näkee harvemmin, esim. täysin mädäntyneet jalkapohjat, joista kasvaa matoja, saattaa haista ja näyttää niin ällölle, ettei niitä halua katsoa tai haistella, koska niihin ei ole tottunut.

Miten reagoit siihen ku ekan kerran näit ruumiin, jota piti leikellä? Ja miten suhtaudut oppikirjoissa oleviin kuviin?

Ekan kerran näin ruumiin lääkiksen ekana vuonna dissektiossa, eli silloin kyseessä oli ihminen, joka oli vapaaehtoisesti lahjoittanut ruumiinsa lääketieteelle kuolemansa jälkeen. Nämä ihmiset oli balsamoitu ja käsitelty eivätkä ne aiheuttaneet minussa minkäänlaista reaktiota, vaikka toki jännitin etukäteen hurjasti. Näiden pointtina on opiskella ihmiselimistön anatomiaa.

Myöhemmin kolmantena vuonna meillä oli patologian kurssi, jossa tehtiin ruumiinavauksia. Näissä oli mukana vastikään kuolleita ihmisiä, joiden kuolinsyy täytyi selvittää. Ensimmäinen näistä ruumiinavauksista oli pikkusen vaikea kyllä henkisesti. Siinä se ruumis tuntui enemmän todelliselta ja ihmismäiseltä, mikä vaikeutti sitä, että olisi suhtautunut vaan kylmä viileästi.

Oppikirjoissa ei muistaakseni ole kuvia kuolleista ihmisistä. Toki on kuvia eri elimistä, mutta niiden näkeminen on täysin neutraalia eikä oppikirjoihin ole muutenkaan valittu mielestäni mitään ikäviä kuvia.

Miten juhlistit kun sait tietää että pääsit sisää? 

Sain tietää jo puolilta öin, kun tulokset päivittyivät hakuportaaliin. Istuin äidin ja isin sängyn jalkopäässä tietokoneen kanssa, kerroin heille heti, mitä siellä luki ja sitten joimme skumppaa ja soitettiin isovanhemmille. Hyvin rauhallinen juhlinta siis! Myöhemmin seuraavana viikonloppuna taisin mennä kavereiden kanssa vähän ulos juhlimaan.

Vietätkö paljon aikaa muiden tiedekuntien opiskelijoiden kanssa vai hengaatko lähinnä lääkisläisten kanssa?

Hengaan kyllä tosi paljon lääkisläisten kanssa, mutta onhan mulla kavereita lukiosta ja peruskoulusta, jotka ovat muissa tiedekunnissa ja kouluissa ja vietän edelleen heidän kanssa aikaa.

Miks lääkäri-lääkäri-aviopareja on niin paljon? :D kelataanko jo lääkiksessä, että pitää löytää lääkäripuoliso?

Hah, tämä on hyvä kysymys! :D Itse kuulun siihen pieneen prosenttiin, jolla on lääkiksen ulkopuolinen puoliso, mutta eipä taida olla kovin montaa muuta vastaavaa meidän vuosikurssilla enää. Tosi moni erosi ekojen vuosien aikana omasta seurustelukumppanistaan, varmaan sen takia, että silloin alkoi uusi ja jännittävä elämävaihe, johon kuului paljon uusia ja kiinnostavia ihmisiä ja kumppani koettiin ”taakaksi”, joka esti elämästä täysiä. Kauhea ajatus, mutta niin se vaan meni. Sen jälkeen uusi kumppani löytyi monelle helpommin omasta opiskelupiiristä, jossa vietetään kuitenkin paljon aikaa. Lääkiksessä on niin paljon samanhenkisiä opiskelijoita ja paljon erilaisia bileitä ja muita sosiaalisia tapahtumia, että helposti löytää kyllä itseään miellyttävän kumppanin.

Miksi mummo tuo meille ruokaa vaikka me osataan tehdä sitä ihan ite?

Mummo ei varmaan usko, että lapsenlapset osaavat tehdä sitä itse. Mummolle lapsenlapset ovat aina lapsia, vaikka kuinka aikuistuisivat. Lisäksi lapsenlapsia on kiva hemmotella ja onhan se nyt kiva tekosyy päästä näkemään lapsenlapsia sillä verukkeella, että ”täytyy tuoda ruokaa”. Ja tekeehän mummot nyt usein paljon parempaa ruokaa, kun mitä me lapsenlapset tehdään ite!!