Attendolainen

Attendolainen-blogissa kerromme attendolaisista ja käsittelemme ajankohtaisia asioita liittyen lääkärin työelämään.

Takaisin

Mitä työterveydelle tapahtuu valinnanvapauden myötä?

  • Lauri Korkeaoja
  • 14 helmi  2017

Suomi siirtyy, jos politiikan jumalat suo, sosiaali- ja terveydenhuollossa valinnanvapauteen vuoden 2019 alussa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jokainen meistä saa valita miltä palveluntuottajalta sote-palvelunsa hankkii. Vapauteen on kuitenkin säädetty monenlaisia rajoituksia, esimerkiksi tuottajaa saa vaihtaa ainoastaan kerran vuodessa. Työterveyshuoltoon uudistuksen ei pitäisi vaikuttaa – ainakaan päällisin puolin. Mutta onko asia kuitenkaan niin?

Lakisääteinen työterveyshuolto ei muutu mihinkään, mutta vapaaehtoiseen työterveyshuoltoon kohdistuu paineita. Työterveyshuollon sairaanhoidon piirissä on tällä hetkellä 1,8 miljoonaa suomalaista. Työterveyshuollon kulut maksaa – toisin kuin usein kuulee väitettävän – melkein kokonaan työnantaja. Kelan osuuden nimittäin rahoittavat työnantajat kollektiivisesti, jotta yksittäiset sairastapaukset tai riskiryhmät eivät olisi kenenkään palkkaamisen esteenä.

Valinnanvapautta kaupitellaan lupauksella paremmasta palveluiden saatavuudesta, ja luultavimmin niin myös käy. Mutta työterveyshuollon näkökulmasta täytyy kysyä, että onko työnantajalla kannustinta ostaa vapaaehtoista työterveyshuoltoa enää sen jälkeen, kun lääkäriin pääsee sujuvasti myös julkisella puolella? Ja koska mikään ei estä työterveyshuollon palveluntuottajaa ryhtymästä myös julkisen palvelun tuottajaksi, niin syntyykö tällöin tilanne, jossa sama henkilö saa sekä julkiset että työterveyspalvelut samalta asemalta? Ja kuka erottelee tässä tilanteessa kumpaa palvelua asiakas käyttää, jos hän menee esimerkiksi tutkituttamaan flunssaoireita? Näihin kysymyksiin ei ole vielä vastauksia.

Työterveyshuollon näkökulmasta nämä kysymykset merkitsevät aitoa haastetta: On pystyttävä osoittamaan työnantajille, että palvelusta koituu aitoa lisäarvoa. Työelämäpalvelut, hyvinvointijohtaminen ja yleisesti työntekijöiden työkyvystä huolehtiminen ovat asioita, joista jokainen työnantaja on valmis maksamaan, mikäli hän tietää että niistä koituva hyöty on todellinen ja mitattavissa. Pelkkä markkinointipuhe ei siihen enää riitä. Työterveyshuollon tulee keskittyä entistä vahvemmin ennaltaehkäisevän työterveyshuollon tuottamiseen ja ennakoimaan mahdollisia terveys- ja työkykyriskejä. Työntekijän väliaikaisen ja pysyvän työkyvyn kustannukset ovat laskettavissa, samoin kuin niiden toimien, joita työterveyshuolto pystyy toimillaan asiakkailleen kustannushyötynä tuottamaan. Sairaanhoidonpalveluiden merkitys on taloudellisesti suurin silloin, kun yrityksessä on tarvetta keskittää sairaanhoidon palvelut yhdelle toimijalle tai työterveystiimille sekä toisaalta myös silloin, kun työnantaja haluaa varmistaa nopean sairaanhoitopalveluiden saannin työntekijöilleen.

Useimmat hallintomuutokset ovat paperilla dramaattisempia kuin todellisuudessa, niin saattaa olla myös valinnanvapauden laita. Sote-uudistuksen tavoite on säästää pitkässä juoksussa kolme miljardia euroa – tämän vuoksi on luultavaa, että esimerkiksi perusterveydenhuollon jonoista ei päästä eroon tulevaisuudessakaan. Työterveyshuollon näkökulmasta tämä voi tarkoittaa sitä, että kaikki jatkuu entisellään. Joka tapauksessa haaste on annettu: Työterveyshuollon tulee entistä paremmin osoittaa, että se parantaa työn tuloksia todellisesti. Ja tähän me Attendolla pyrimme jokapäiväisessä työssämme. 

Kirjoittaja Lauri Korkeaoja on Attendon viestintä- ja yhteiskuntasuhteiden johtaja.