Entäs kun hoivakodissa syntyy vaikeuksia?
Hanna Jensen on helsinkiläinen kirjoittaja, VTM ja logoterapeutti LIF®. Hannalla on 16 vuoden kokemus muistisairaiden vanhempien tyttärenä ja läheisenä. Hannan motto on: "Se joustaa, jolla on varaa." Tämä artikkeli on viides Hannan Attendolle kirjoittamasta viiden artikkelin sarjasta, jossa käsitellään elämää muistisairaan läheisenä ja totutellaan elämään hoivakotiarjen rinnalla.
Hoivakodissa eletään arkea, johon mahtuu myös vaikeita hetkiä kuten kenellä tahansa kotona. Joskus meteli häiritsee asukasta, oma huone tuntuu turvallisemmalta kuin yhteiset tilat tai läheisen kotiinlähtö saa itkemään. Toisinaan taas asukas itse voi olla levoton, äänekäs tai vastahakoinen tai käyttäytyä uhkaavasti. Ehkä hän ei suostu yhtäkkiä enää pesulle.
Henkilökunta on paikalla juuri näitä tilanteita varten
Älä säikähdä. Henkilökunta on paikalla juuri näitä tilanteita varten. Yhdessä perheenjäsenten kanssa etsitään ratkaisuja, eikä mikään tilanne ole henkilökunnalle täysin uusi. Tärkeintä on, ettet ole enää yksin näiden asioiden kanssa. Henkilökunnan työn ydin on tuntea asukkaansa ja taata heille mahdollisimman hyvä elämä hoivakodissakin.
Yleensä muuttuneen käyttäytymisen taustalla on jokin syy, joka on hyvä selvittää. Onko tekemistä riittävästi, lääkitys kunnossa, vai onko asukkaalla huolia, joita hän ei pysty sanomaan ääneen? Kun syy löytyy, on helpompi auttaa.
Läheisten tuntemus on korvaamaton
Läheisten tuntemus on tässä korvaamaton. Kerran eräs muistisairas rouva itki lohduttomasti. Myöhemmin selvisi, että hän oli tehnyt elämäntyönsä sosiaalityöntekijänä ja mietti niiden lasten kohtaloa, joita hän oli auttanut. Kun tausta ymmärrettiin, henkilökunta osasi kohdata hänen surunsa uudella tavalla.
Toinen asukas alkoi vastusta pesulle menoa, mutta kun hänen pesunsa yhdistettiin saunakäytiin ja pesulle alettiin mennä silloin kun hän oli muutenkin hyvällä tuulella eikä etukäteen sovittuun aikaan, pesu onnistui paremmin. Pesulle menoa kannustettiin myös kaakaolla, joka juotaisiin pesuhetken jälkeen, ja pesu tehtiin lempimusiikin siivittämänä.
Kun muistisairaus etenee, se voi nostattaa uudenlaisia haasteita, jotka tulevat usein läheiselle yllätyksenä. Vaikeista tilanteista selvitään parhaiten, jos yhteistyö hoivakodin henkilökunnan kanssa perustuu yhteistyöhön eli ”yhteishuoltajuuteen”, kuten eräs läheinen asian ilmaisi. Silloin keskustellaan yhdessä iloista ja suruista ja läheisellä on tunne, että hän saa edelleen olla perheenjäsenensä arjessa. Hyvän hoivakodin merkki on, että hankaliin tilanteisiin tartutaan rivakasti ja niistä puhutaan suoraan.
Hoivakodissa eletään samoja iloja ja murheita kuin muuallakin. Vaikka välillä tulee takapakkeja, niistä selvitään – yhdessä.
Terveisin, Hanna Jensen
Luitko jo Hannan edellisen tekstin? Lue nyt: Mitä hoivakotiin pitäisi ottaa mukaan?
