Hyppää sisältöön

Miltä tuntuu, kun edessä on muutto hoivakotiin?

3.9.2025
Hanna Jensen on helsinkiläinen kirjoittaja, VTM ja logoterapeutti LIF®. Hannalla on 16 vuoden kokemus muistisairaiden vanhempien tyttärenä ja läheisenä. Hannan motto on: "Se joustaa, jolla on varaa." Tämä artikkeli on ensimmäinen Hannan Attendolle kirjoittamasta viiden artikkelin sarjasta, jossa käsitellään elämää muistisairaan läheisenä ja totutellaan elämään hoivakotiarjen rinnalla.

Jaa

”Koti on siellä, missä tuntuu kodilta”, sanoi edesmennyt vanhustyön asiantuntija Satu Sipola. Viisas ajatus – ja lohdullinen. Hoivakoti voi olla uusi koti, kun sille antaa mahdollisuuden. 

Monelle läheiselle hoivakotiin muutto on iso mullistus. On aluksi outoa nähdä oma vanhempi tai puoliso uudessa ympäristössä, muiden asukkaiden keskellä. Usein läheisistä tuntuu alussa, että toiset asukkaat ovat huonompikuntoisia. Mutta ehkä on hyvä, että joku voi torkahtaa nojatuolissa keskellä päivää. Nyt siihen on lupa. 

On iso askel luovuttaa vastuuta hoivakodille. Jos takana on vuosikymmeniä yhteistä elämää ja raskaita hoitovuosia, on vaikea päästää irti. Mutta irti päästämistä ei pidä sekoittaa hylkäämiseen. Pitkä parisuhde tai perhesuhde ei lopu muuttoon – se muuttuu. 

 

Muutto hoivakotiin herättää tunteita ja on vahvaa yhteispeliä attendolaisten kanssa

Muutto sujuu itsellesi helpommin, jos päätät luottaa hoivakodin henkilökunnan ammattitaitoon. 

On myös tärkeä ymmärtää, että hoivakoti ei ole laitos eikä mikään vankila. Sieltä voi lähteä ulos, kauppaan tai kahville läheisen kanssa – aivan kuten ennenkin. Henkilökunta on tukena. Asiat eivät ole täydellisiä – eivät ne olleet kotonakaan. Mutta moni asukas jopa virkistyy: tulee rytmiä, seuraa, ruokaa ja turvallisuutta. 

 

Muutto voi olla läheiselle stressipiikki

Muutto voi olla läheiselle stressipiikki. Tunnet ehkä syyllisyyttä tai tyhjyyttä. Silti juuri sinä olet tehnyt valtavan työn. Muistuta itseäsi siitä, että muutto on ollut välttämätön. Joskus vaikea teko on tehtävä silkasta rakkaudesta. Ehkä lupasit aikanaan hoitaa loppuun asti – mutta et luvannut tehdä sitä yksin. Avun pyytäminen on rohkeutta, ei epäonnistumista. On tärkeää, että saat keskustella siitä, miltä muutto tuntuu. Tunteesi ovat oikeutettuja. 

Muistisairas ihminen kaipailee usein lapsuudenkotiaan. Hän ei ehkä kuitenkaan kaipaa sitä konkreettisesti, vaan tunnelmaa, tuttuja ihmisiä ja rakkautta. Hoivakodissa joskus myös hoitajista tulee rakkaita. Se on rikkaus. 

Jos perheenne odottaa nyt hoivakotipaikkaa, aina kannattaa ottaa sekin riski, että asiat menevät ihan hyvin! 


Terveisin, Hanna Jensen

 

Katso Hannan video aiheesta miltä tuntuu, kun edessä on muutto hoivakotiin.