Hoivapalveluiden valvonta

Hoivapalveluiden valvonta on kolmiportaista, siten että ensimmäisenä ja tärkeimpänä portaana on jokaisen palveluntuottajan omavalvonta. Jos huomaat toiminnassa epäkohtia, ole aina yhteydessä toimintayksikköön, että siihen voidaan omavalvonnallisesti puuttua. Omavalvonnan ohella yksityisiä palveluntuottajia valvoo palveluiden järjestämisvastuussa olevat hyvinvointialueet ja vasta mikäli palveluntuottajan omavalvonta ja hyvinvointialueiden suorittama valvonta ei ole riittävää, voi valvontaa kohdistua hoiva- tai palvelukotiin myös aluehallintoviraston tai Valviran osalta. 

Valvira valvoo sosiaalihuollon toimintaa valtakunnallisesti ja laajakantoisissa ja merkitykseltään erittäin olennaisissa asioissa. Aluehallintovirastot valvovat toimintaa omilla toimialueillaan. Valvontaviranomaiset valvovat sosiaalihuollon toimintayksiköiden toimintaa sekä julkisessa että yksityisessä sosiaalihuollossa. Valvonta voi olla suunnitelmallista tai jälkikäteistä valvontaa. 

Suunnitelmallista valvontaa toteutetaan Valviran ja aluehallintovirastoiden yhdessä laatiman sosiaali- ja terveydenhuollonvalvontaohjelman ja siihen liittyvien toimeenpanosuunnitelmien mukaisesti. Työnjaosta on sovittu Valviran ja aluehallintovirastojen kesken.  

Jälkikäteinen valvonta käynnistyy tavallisesti kantelujen tai ilmoitusten perusteella. Valvontaviranomaiset voivat käynnistää valvontatoimenpiteet myös oma-aloitteisesti, esimerkiksi julkisuudessa esiintyneiden tietojen perusteella. Valvonnan avaamisen kynnys on – kuten sen pitääkin – hyvin matala ja esimerkiksi omaisen tai työntekijän tekemä ilmoitus voi johtaa valvonnan avaamiseen. Valvonta ei vielä itsessään tarkoita, että toimintayksikön toiminnassa olisi epäkohtia tai puutteita; tilastojen valossa noin 2/3 avatuista valvonta-asioista päättyy ilman minkäänlaista valvontaseuraamusta. Seuraamukset lopuissa kokonaisuuksissa ovat tyypillisesti lieviä; huomion kiittämistä tai huomauksen antamista jatkoa ajatellen. Vakavia valvontaseuraamuksia annetaan hyvin harvoin.