60 vuotta rakkautta: Tuulan ja Veikon timanttihäät hoivakodissa

Tutustuminen, kihlaus ja 60 vuotta myöhemmin 

Kaikki alkoi Veikon siskosta. Tuula tutustui häneen noin 15-vuotiaana, ja heistä tuli hyvät ystävät. Veikko ei tuolloin jäänyt mieleen, sillä Tuula oli vielä ujo ja pojat eivät kiinnostaneet.  

Vuosia myöhemmin Tuula ja Veikon sisko muuttivat samalle paikkakunnalle töiden perässä ja asuivat yhdessä pienessä yksiössä. Veikko alkoi käydä hakemassa siskoaan viikonloppuisin, ja pian hän kuljetti myös Tuulaa kotiin, ettei tämän tarvinnut pyöräillä. 

Käänteentekevä ilta koitti, kun Veikko tuli siskonsa kanssa Tuulan luo katsomaan Euroviisuja vuonna 1964. Tuulan nuorempi sisko alkoi illan mittaan ihastua Veikkoon, mutta Veikon sisko osasi jo etukäteen neuvoa veljeään: ota se Tuula, ei hänen siskoaan. Ja niin kävi. 

Vuoden seurustelun jälkeen menivät kihloihin 1965 ja naimisiin seuraavana vuonna 1966. 

Kuusi vuosikymmentä yhdessä 

Kuusikymmentä vuotta yhdessä tarkoittaa paljon. Kolme lasta, kuusi lastenlasta, arjen ilot ja surut. Tuula muistelee, että erimielisyyksiä tuli,mutta kaikesta on selvitty.  

Perhe kohtasi myös kovan menetyksen, kun heidän poikansa kuoli sairauskohtaukseen 43-vuotiaana kuusi vuotta sitten. Se oli raskas isku, mutta siitäkin selvittiin yhdessä. 

“Iän myötä rakkautemme toisiamme kohtaan on muuttunut paljon syvemmäksi. On tunne, että olemme olleet kuin luodut toisillemme”, kuvailee Tuula. 

Muistisairaus ei ole vienyt Veikolta tunteiden ilmaisemista. Hän sanoo Tuulalle vierailujen aikana yhä: “Kyllä sinä olet parasta minulle, olet rakas minulle.” 

Muutto hoivakotiin: ilo ja haikeus 

Kun Veikko muutti Attendo Herajärveen kaksi vuotta sitten, Tuula koki ristiriitaisia tunteita. 

“Ensimmäisenä tuli ilo siitä, että pääsee lähinnä kotoa olevaan hoivakotiin. Matkaa on vain noin 800 metriä, niin pääsee useammin katsomaan häntä”, Tuula kertoo. 

Samalla muutto toi mukanaan haikeutta. Se merkitsi varmuutta siitä, että puolison paikka tulee jatkossa olemaan hoivakoti. Tuula oli siihen jo sopeutunut, mutta se oli silti merkittävä muutos omaan elämään. Nyt Tuula käy tapaamassa Veikkoa kolmesta viiteen kertaan viikossa. 

Timanttihäät hoivakodissa 

Timanttihäiden viettäminen Attendo Herajärvessä oli Tuulan oma idea. Lapsenlapsen valmistujaisjuhlat osuivat samaan ajankohtaan, joten suuret juhlat olisivat tulleet liian lähekkäin. 

“Onhan tämä Attendo puolison koti ja osittain minunkin. Ajattelin, että olisi kiva juoda porukan kanssa kakkukahvit täälläkin”, Tuula kertoo. 

Herajärven henkilökunta innostui ajatuksesta heti. Pöydät katettiin kauniisti, juhlajuomat varattiin ja kahvit keitettiin. Tuula toi itse täytekakun, jonka lapsenlapsi oli leiponut, sekä ruusukimpun pöytään. 

Juhlapäivä, jota ei unohda 

Juhla alkoi, kun sairaanhoitaja Anu kertoi asukkaille, mitä juhlitaan, ja luki ääneen asukkaiden yhdessä tekemän onnittelukortin. Sen jälkeen juotiin onnittelumaljat ja puhelimesta soi häämusiikki. 

Lähtiessään Tuula sai yllätyksen: eräs asukas tuli halaamaan kädet ojossa. Toinen vieras, erään asukkaan iäkäs puoliso, toi suklaarasian häälahjana. 

“Tuli ihan tippa silmään hänen huomaavaisuudestaan”, Tuula muistelee. 

Elämän ihanin juhla 

Tuula sanoo, että timanttihäät Herajärvessä olivat ehkä ihanammat kuin häät 60 vuotta sitten. 

“Ei tarvinnut jännittää. Tiesi, että nyt on 60 vuotta oltu yhdessä, paljon koettu ja vain ne ihanimmat muistot ovat jäljellä.” 

Tuula haluaa kiittää Herajärven henkilökuntaa sydämellisesti. He huolehtivat Veikosta hyvin ja ovat aina lämminhenkisiä, ystävällisiä ja huomaavaisia. 

“Olen vakuuttunut siitä, että puolison on hyvä ja turvallinen olla täällä.”