Joni pääsi irti päihteistä Attendolla – ”Ennen minua ahdisti aina selvin päin, mutta ei enää”

Jonin nimi on muutettu aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.

Ennen Attendo Halkiaan saapumista Joni nukkui milloin missäkin, välillä asunnottomien majoissa, toisinaan puiston penkeillä. Elämä oli kurjaa. Hän oli jutellut asiasta päihde- ja sosiaalityöntekijöiden kanssa ja lopulta he ottivat yhteyttä Halkiaan ja tarjosivat Jonille sieltä paikkaa.

Joni muistaa, kun hän saapui Halkian asumisyksikköön taksilla suoraan putkasta. Se oli kolme vuotta sitten maaliskuussa.

– Ensimmäinen mieleeni tuleva ajatus oli, että nyt asun landella ja minulla on katto pään päällä.

Halkiassa Joni sai tukihenkilökseen tiiminvetäjä Satu Forstadiuksen, jonka kanssa hän puhui paljon päihteiden haitoista ja muutenkin elämästään.

– Halkiaan tullessani en nähnyt päihteissä mitään pahaa, enkä uskonut, että ne oikeasti pilaavat terveyden. Täällä opin, että pilven polttaminenkin on haitallista keholle.

Ennen kaikki rahat menivät päihteisiin

Joni oli ehtinyt valmistua ammattiin ja olla muutamassa työpaikassa ennen kuin päihteiden käyttö alkoi ohjata elämää.

– Muistan tilanteen, jossa karkasi lapasesta. Olin juhlissa vähän väärässä seurassa, kun joku tarjosi huumeita. Kokeilin, ja jäin koukkuun ensi kerrasta. Kärsin silloin ahdistuksesta ja huumeet paransivat oloa. Ei mennyt kauan, kun niiden käyttö nielaisi minut kokonaan.

Ennen Halkiaan saapumista Joni oli ehtinyt käyttää päihteitä säännöllisesti kahdeksan vuoden ajan. Hän kertoo käyttäneensä kaikkea, mitä vastaan tuli, muun muassa amfetamiinia. Muutto Halkiaan oli käänne, josta alkoi Jonin toipuminen ja käytännössä uusi elämä.

– Ennen tänne tuloa elämäni oli villiä ja päihteiden käyttö hallitsematonta. Täällä aloin pikkuhiljaa voida paremmin.

Halkian yksikössä päihteiden käyttö on sallittua ja Jonikin käytti niitä aluksi. Vähitellen tarve päihteiden käyttöön kuitenkin väheni. Samalla Joni huomasi, että hänelle jää rahaa.

– Ennen kaikki rahani menivät päihteisiin. Nyt on hienoa, kun voin ostaa itselle kaikkea tarpeellista. Olen säästänyt rahaa ja ostin oman tietokoneen. Nyt säästän polkupyörää varten.

Oma tahto ratkaisee

Halkian asumisyksikössä tuetaan ja kannustetaan kaikkia, jotka haluavat irti päihteistä. Kaikki voivat kuitenkin tehdä itse oman valintansa. Koska yksikössä sallitaan päihteiden käyttö, vaaditaan niistä luopumiseen lujaa omaa tahtoa. Sitä Jonilta on löytynyt.

– Välillä minulle tulee mielitekoja, kun haistan käytävillä pilven. Pääsen niistä kuitenkin eroon, kun keksin paljon muuta tekemistä.

Jonille liikunta on lääke. Hän käy viidesti viikossa Halkian omalla kuntosalilla. Lisäksi hän harrastaa pyöräilyä.

– Yleensä liikunta vie ajatukset pois kamasta, enkä enää seuraavana päivänä muista koko mielitekoa.

Joni kertoo kärsineensä huonosta itsetunnosta, mutta se on parantunut Attendolla raitistumisen ja treenaamisen sekä keskustelujen avulla.

– Ennen minua ahdisti aina selvin päin, mutta ei enää.

Kerran Joni joutui yliannostuksen vuoksi sairaalaan. Hän on myös viettänyt lyhyitä aikoja vankilassa. Kumpikaan niistä kokemuksista ei yksin saanut häntä raitistumaan, mutta molemmat ovat vieneet siihen suuntaan.

– Vankilassa tuli ajateltua kaikkea. Tajusin siellä, että kaman käyttö vain pahentaa ahdistusta, vaikka aluksi otin sitä selvitäkseni ahdistuksesta.

Jonilla on edelleen alakuloa ja vaikeita hetkiä, mutta nyt hän selviää niistä ilman minkäänlaista lääkitystä.

– Kun ahdistus iskee, liikun ja kuuntelen musiikkia. Jossain vaiheessa alkaa helpottaa. Ensimmäisinä selvinä kuukausina pelkäsin, että olen tuhonnut kamalla jotain aivoistani, mutta onneksi niin ei ole käynyt.

”Opin nauttimaan luonnosta”

Jonin koko elämä muuttui merkittävästi, kun hän lopetti päihteiden käytön. Hän havainnoi ympäristöään aivan eri tavoin kuin ennen.

– Kun ennen kävin talvella ulkona, siellä oli vain kylmää ja ikävää. Nyt osaan nauttia kaikista vuodenajoista. On kiva, kun puissa on lunta. Kesällä oli erityisen hienoa pyöräillä ja päästä uimaan. Pelkästään metsässä kävelystä koen nykyisin suurta nautintoa. Ihmettelen vieläkin, ovatko linnut aina laulaneet noin kauniisti.

Jonin toipumiseen ovat auttaneet tiiminvetäjä Satun lisäksi oma perhe, joka käy säännöllisesti katsomassa häntä. Perhe on myös osallistunut yhteisiin keskusteluihin Halkiassa, ja he tukevat Jonia raittiuden tiellä.

– He kaikki ovat minusta nyt iloisia ja ylpeitä.

Jonilla on myös pari kaveria, jotka ovat olleet hänen tukenaan. Kaverit olivat olemassa jo ennen kuin Joni jäi päihdekoukkuun.  

– Kun käytin päihteitä, minulla ei ollut tiiviitä kaverisuhteita.

Elämässä eteenpäin

Nyt kolmen vuoden Halkiassa asumisen jälkeen Joni on päässyt päihteistä kokonaan eroon. Hän on juuri muuttanut uuteen yksikköön, joka on täysin päihteetön ja siellä asuminen on vähemmän tuettua.

– On aika lähteä eteenpäin. Puhelimessani on laskuri, joka kertoo, kuinka paljon päihteettömiä päiviä on ollut. Vuosipäivänä aion juhlia.

Jonia pelottaa hieman uusi vapaampi elämä kaupungissa, jossa on myös paljon houkutuksia. Hän kuitenkin tietää, että jos hän kerran kokeilee, elämä menee jälleen pilalle. Sitä hän ei halua. Sen sijaan hänellä on unelmia.

– Haluaisin joskus oman asunnon ja hankkia lisää tavaroita, joita tarvitsen. Haaveilen myös pääsystä takaisin työelämään.