Unelmien kisamatka: Kehitysvammaisen urheilijan tie Special Olympics -maailmankisoihin

On kulunut seitsemän vuotta siitä, kun Mika Nyberg, 26, muutti Attendo Jyvään. Tänä aikana on ehtinyt tapahtua paljon – yksi merkittävimmistä kokemuksista koettiin tänä vuonna Special Olympics -talvikisoissa. 

– Oli kivaa! Olen aiemminkin osallistunut kisoihin Suomessa ja ulkomailla, mutta nyt pääsin ensimmäistä kertaa mukaan maailmankisoihin, Mika kertoo innostuneena. 

Hiihto on ollut Mikan intohimo jo vuosia. Hän on osallistunut valmennusleireille lähes kymmenen vuoden ajan, mutta tärkein harjoitus tapahtuu läheisten kanssa.

– Hiihtelen joka talvi äidin kanssa. Se on meidän yhteinen juttumme, Mika sanoo hymyillen. 

Special Olympics -kisoissa Mika kilpaili maastohiihdon 1 km ja 2,5 km matkoilla sekä sekaviestissä.  
– Parasta oli päästä hiihtämään uudessa paikassa! Se oli ihan huippua, Mika sanoo. 

Attendo Jyvässä asukkaat elävät omannäköistä elämää – ja se tarkoittaa Mikan kohdalla muun muassa mahdollisuutta treenata rakastamaansa hiihtoa.  

– Jos tulee uusi mahdollisuus, haluan ehdottomasti mukaan uudestaan. Suosittelen muillekin: rohkeasti mukaan vaan! Uudet otetaan hyvin vastaan, saa uusia kavereita ja kaikkia kannustetaan, kuvailee Mika. 

Yhdessä kohti unelmaa – perhe tärkeänä tukena urheilijalle 

Mikan matka Special Olympics -maailmankisoihin ei ollut pelkästään hänen henkilökohtainen saavutuksensa – se oli myös yhteinen ponnistus perheen kanssa. Mikan äiti Eeva on kulkenut rinnalla niin arjessa kuin kisaladuillakin. 

– Yritimme hiihtää mahdollisimman paljon yhdessä, etenkin viikonloppuisin. Hiihtoretket eri paikkakuntien laduilla ja laavutauot ovat olleet Mikalle erityisen mieluisia, Eeva kertoo. 

Tärkeintä on ollut säilyttää liikunnan ilo ilman tiukkoja tavoitteita. Kisamatkaa varten käytiin läpi myös käytännön asioita, kuten matkustamista, majoitusta ja kilpailujen kulkua. Kisapaikasta katsottiin yhdessä kuvia, ja kotimaan kilpailut auttoivat rutiinien harjoittelussa. 

Eevan mukaan kisamatkat, etenkin maailmankisat, ovat kehitysvammaiselle urheilijalle merkittäviä kokemuksia, joilla on syvä ja pitkäkestoinen vaikutus. 

– Näissä kisoissa näkee, miten hyvin eri maista tulevat kehitysvammaiset urheilijat selviytyvät vieraassa ympäristössä, ilman jatkuvaa tukea. Se vahvistaa itsetuntoa valtavasti. Näistä kokemuksista tulee elämän kohokohtia, Eeva kuvailee.  

Mikan äiti Eeva on nähnyt läheltä, mitä tarkoittaa, kun kehitysvammaiselle nuorelle tarjotaan mahdollisuus elää omannäköistä elämää turvallisessa ja kannustavassa ympäristössä. Hän kiittää Attendo Jyvää siitä, että Mika on saanut kasvaa yksilönä omien vahvuuksiensa ja kiinnostuksen kohteidensa mukaan. 

– Hyvä perushoiva on tärkeää, mutta olen erityisen kiitollinen siitä, että Mika on kohdattu yksilönä. Häntä on tuettu sekä uusien kokemusten kokeilemisessa että omien vahvuuksien vaalimisessa. Henkilökohtainen avustaja on ollut tärkeä mahdollistaja tässä, kuvailee Eeva.  

Erityisesti yhteisöllisyys ja läheisten kanssa tehtävä yhteistyö saavat kiitosta. 

– On hienoa, että yhteistyö on sujuvaa ja että meidän näkemyksiämme kuunnellaan. Se luo turvaa ja vahvistaa tunnetta siitä, että Mika on oikeassa paikassa, toteaa Eeva.  

Kehitysvammaiset ansaitsevat tulla nähdyiksi mahdollisuuksien kautta 

Äidillä on myös toiveita yhteiskunnalle: 

– On tärkeää, että kehitysvammaiset nähdään mahdollisuuksien kautta. Yksilöllinen kohtaaminen ja luovat ratkaisut eivät aina vaadi enempää resursseja, mutta voivat parantaa elämänlaatua merkittävästi. Kehitysvammaisia tulisi kuulla ja tukea toiveiden ilmaisemisessa jo varhain – ja vanhempien ääntä tulisi kunnioittaa arvokkaana tiedonlähteenä. 

Mikan tarina ei ole vain kertomus yhdestä kisamatkasta, vaan esimerkki siitä, mitä syntyy, kun tukea, rohkaisua ja yksilöllisyyttä vaalitaan – kotona, lähipiirissä ja yhteiskunnassa. 

– Yhdessä on päästy pitkälle, ja tämä matka jatkuu, äiti summaa.