Vammaispalveluiden asukkaiden itsemääräämisoikeus varmistetaan koulutuksista saatavalla osaamisella

Attendon vammaispalveluissa toimii kahdeksan IMO&YKS-asiantuntijaa, jotka ohjaavat IMO&YKS-koulutuksia. IMO tarkoittaa itsemääräämisoikeutta ja YKS puolestaan yksilökeskeisyyttä. Koulutuksissa käydään läpi, mitä ohjauskeinoja on käytössä, jotta ohjaajien ei tarvitsisi rajoittaa asukkaan arkea ja toimintaa lainkaan. Jos eteen tulee tilanteita, joissa asukkaan toimintaa kuitenkin joudutaan rajoittamaan, on niissä toimittava lakiin kirjatulla tavalla.

Attendolla on oma IMO-asiantuntijatyöryhmä, joka arvioi rajoittamistoimenpiteiden käyttöä säännöllisesti ja tukee keinoja, joissa rajoittamista ei tarvita.

IMO&YKS-koulutukset ovat yhden työpäivän pituisia. Koulutuksissa käydään läpi vammaispalvelulakiin liittyvää itsemääräämisoikeutta sekä asukkaan yksilökeskeistä elämänsuunnittelua.

– Koulutuksissa agendana on, että kaikki muu voitava tehdään ennen kuin asukasta lähdetään rajoittamaan, kertoo Etelä-Suomen alueella vammaispalveluiden aluepäällikkönä toimiva Katri Malin.

– Rajoittaminen on aina väliaikaista, ja on pyrittävä keksimään keinot, miten siitä voidaan luopua, jatkaa Attendon vammaispalveluiden aluejohtaja Erja Kaksosen.

Kaiken keskiössä yksilö

Asukkaan yksilökeskeinen elämänsuunnittelu on IMO&YKS-koulutuksen keskiössä. Koulutuksessa opiskellaan työmenetelmiä, joilla saadaan vahvistettua asukkaiden itsemääräämisoikeuden toteutumista. Asioita käydään läpi yksilökeskeiseen elämänsuunnitteluun liittyvien karttatyökalujen avulla.

IMO&YKS-koulutuksissa harjoitellaan kartan tekemistä pareittain. Tehtävän tarkoituksena on konkretisoida, kuinka merkityksellistä asukkaiden asioiden äärelle pysähtyminen on. Karttaharjoituksissa painotetaan, että kaikki ihmiset ovat erilaisia, niin kotona kuin työpaikallakin. Jollekin esimerkiksi aamuherätys on vaikeaa, toiselle mieluisaa ja helppoa. Asukkaan haastava käytös voi johtua siitä, että juuri hänelle ei esimerkiksi sovi se, että hänet herätetään aamulla kehottamalla ripeästi ylös ja aamupalalle.

IMO&YKS-koulutuspäivien jälkeen on tärkeää, että aiheita pidetään aktiivisesti esillä Attendo-kodin arjessa. Se vaatii koko työyhteisön panosta ja asenteiden muutosta.

– Tässä asiassa voi aina kehittyä, eikä siinä voi tulla koskaan valmiiksi, sanoo Kaksonen.

Attendo-kodeista on monia hienoja esimerkkejä asenteiden muutoksesta. Esimerkiksi eräässä Attendo-kodissa vaikeasti kehitysvammainen ei tykännyt käydä suihkussa, mutta piti uimisesta. Attendo-kodissa mietittiin, miten asukkaan suihkukokemus saataisiin miellyttävämmäksi. Ohjaajat keksivät ottaa käyttöön lasten kahluualtaan, jonka avulla peseytymisestä tuli miellyttävää. Asukkaalle hankittiin myös tukihenkilö, joka alkoi käymään hänen kanssaan uimassa kerran viikossa.

Kehitysvammaisten itsemääräämisoikeuden vieminen eteenpäin arjessa on koko työyhteisön yhteinen asia.

– Jokaisella asukkaalla on nimettynä omaohjaaja, jolla on päävastuu asukkaan elämän asioiden selvittämisestä. Arjessa kuitenkin jokainen Attendo-kodin ohjaaja tukee ja ohjaa asukkaita kohti heidän omannäköistä arkea, sanoo Malin.

Koulutus pysäytti pohtimaan omia työskentelytapoja

Lähihoitaja Milla Lindberg aloitti työt Attendon vammaispalveluyksikössä Porvoossa viime marraskuussa. Hänellä on 13 vuoden kokemus hoitotyöstä vanhuspuolelta. IMO&YKS-koulutus oli Lindbergin mielestä hyödyllinen ja kiinnostava ja hän lähti siihen avoimin mielin. Koulutus avasi hänelle uusia ajattelutapoja ja muutti samalla omia työtapoja.

Lindberg ei ollut aiemmin ajatellut, että esimerkiksi asukkaan sängyn laidan nostaminen olisi rajoittamista, vaan ennemminkin turvallisuuskysymys. Koulutuksen myötä hän on muuttanut toimintaansa. Sen sijaan, että asukas laitetaan päivälevolle sänkyyn, hän tuleekin yhteisiin tiloihin säkkituoliin.

Lindberg tekee myös itselleen omaa pientä avaimenperää kommunikoinnin apuvälineeksi. Avaimenperästä löytyy viittomakuvia ja piirroskuvia tukemaan sanallista puhetta.

– Avaimenperä on pieni ja helppo kantaa aina mukana. Se toimii nopeana apuna niiden asukkaiden kanssa, joilla on puheen tuottamisessa tai sanallisen puheen ymmärtämisessä haasteita.

Lindberg tekee asukkaiden kanssa heidän asuntonsa seinälle myös kuvallista päiväohjelmaa, jonka avulla asukas pääsee itse vaikuttamaan sekä päättämään päivän kulusta.

– Päiväohjelma toimii päivän toimien runkona. Näin asukas pääsee itse vaikuttamaan ja päättämään yhdessä ohjaajan kanssa päivittäin omasta mielekkäästä tekemisestä.

Usein rajoittaminen käy huomaamatta

Asukkaan arjen ja toiminnan rajoittaminen itsemääräämisoikeuden puitteissa voi vaikuttaa selkeältä asialta, mutta rajoittamista tapahtuu usein huomaamatta. Siksi on tärkeää lisätä tietoisuutta siitä, mikä todella on rajoittamista.

– Rajoittamista on esimerkiksi se, kun sanotaan, että sinulla on karkkipäivä perjantaina tai voit soittaa äidille vain maanantaisin. Näin ei voida määrätä, vaan näistä asioista pitää keskustella asukkaan kanssa, sanoo Kaksonen.

Hän kertoo esimerkin siitä, miten IMO&YKS-koulutus vaikutti eräässä Attendo-kodissa. Siellä oli ollut tapana pitää television kaukosäädintä asukkailta piilossa. Koulutuksen jälkeen ohjaajat itse havahtuivat, että on järjetöntä pitää kaukosäädintä piilossa, ja ottivat sen takaisin esille.

Kaksonen myös muistuttaa, että palvelukodin ohjaajien tulee aktiivisesti kannustaa asukkaita osallistumaan mahdollisuuksien mukaan itse omaan arkeensa. Esimerkiksi pyykkäystä ja siivousta ei kannata tehdä asukkaan puolesta, jos asukas pystyy itse osallistumaan niihin.

– Moni tarvitsee näihin asioihin tukea, mutta se ei tarkoita puolesta tekemistä. Vertaan tätä usein tandempyörällä ajoon. Siinä asukas istuu edessä ja ohjaaja takana.

Itsemääräämisoikeuden lähtökohtana on, että kaikista asukkaan asioista pitää sopia niin, että asukas on itse mukana. Kaksosen mukaan onkin hyvä kysyä, kenellä on oikeus ottaa osallisuuttani pois omasta elämästäni.

– Vastaus on: ei kenelläkään, Kaksonen summaa.

Kuuntele aiheesta lisää Kohtaamisia Attendolla -podcastista: