Läheisen kokemus hoivasta: "Alli on nyt turvassa”

Pitkä ystävyys, pitkä hoivataival 

Heidi ja Alli ystävystyivät yli kaksikymmentä vuotta sitten. Alli oli kansakoulunopettaja, joka kävi esiintymässä kehitysvammaisille Heidin työpaikalla. Alli laulaa aina, kun siihen on tilaisuus. Ystävyys syveni vuosien mittaan. 

Allin lähipiiri on pienentynyt vuosien saatossa. Allilla on kaukaiset sukulaiset ja hän näkee heitä vain satunnaisesti. Heidi ja hänen aviomiehensä Jorma ovat käytännössä Allin läheisin tuki Suomessa. Viimeiset vuodet Heidi on huolehtinut Allista täysipäiväisesti: lääkärikäynneillä, kaupassa, kotitöissä. Lisäksi kotihoito kävi myös päivittäin. 

Lopulta muistisairaus eteni niin pitkälle, että yöt alkoivat olla levottomia. Alli liikkui paljon öisin. Ympärivuorokautinen hoiva tuli tarpeelliseksi. 

Hoivapaikkaa haettiin palveluohjaajan kanssa. Jonot olivat pitkät. Sitten Attendo Kyröskoskelta vapautui asukaspaikka. Hoivakotiin muutto alkoi tuntua mahdolliselta. 

Ensivaikutelma: heti tuntui oikealta 

Heidi kävi tutustumassa hoivakotiin etukäteen yksin. Kodin johtaja Satu Salakari otti Heidin vastaan avoimesti ja kertoi kodista. Heti syntyi luottamus. 

Alli muutti Kyröskoskelle, ja sopeutuminen yllätti Heidin positiivisesti. 

"Hän sopeutui äärettömän nopeasti ja hyvin. Siellä oli hyvä henki niin asukkaiden kuin työntekijöiden välillä. Alli sai heti juttukavereita”, muistelee Heidi.  

Alli löysi kodista kaksi laulamista rakastavaa asukasta. Heistä tuli tiivis kolmikko.  

Koti tarkoittaa omia tavaroita ja omaa tyyliä 

Allin asuntoon tuotiin hänen omat huonekalunsa. Tuolit, pöytä ja ne tavarat, joita hän tarvitsee. Alli on innokas järjestelijä, kuten Heidi nauraen kuvailee. Hän laittaa asioita paikoilleen, pakkaa, purkaa, järjestelee uudestaan. 

"Alussa tietenkin oli sitä kotiin-puhetta. Nyt Alli viihtyy. Äärettömän ihana paikka," kuvailee Heidi.  

Hoitajat pitävät Allin asunnon siistinä, vaikka Alli kuljettaa tavaroita käytävillä. Heidi arvostaa sitä. 

"Allin kaappi on aina hyvin siisti. Hän on aina ollut järjestelmällinen ja tarkka. Arvostan, että hoitajat pitävät huolta kodin järjestyksestä", sanoo Heidi.  

Hoitajat oppivat tuntemaan Allin 

Heti muuton jälkeen hoitajat kysyivät Heidiltä, olisiko mahdollista, että fysioterapeutti ylläpitäisi Allin toimintakykyä. Aloite tuli heiltä, ei Heidiltä. 

"Se oli hieno aloite hoivakodilta. Alli on ollut voimistelija ja nauttii liikunnasta", sanoo Heidi. 

Alli on liikkuvainen ja notkea. Vaikka muisti ei ole enää yhtä terävä, keho on pirteä. Heidi ja Alli kävelevät käytävillä vierailujen aikana, voimistelevat kaiteiden tukemana ja ulkoilevat pihalla yhdessä. 

Myös ruokailussa kuunnellaan asukasta. Ruoka laitetaan lautaselle kauniisti. Jokaisen asukkaan syömisrytmi huomioidaan. Ei tuputeta. Allin toiveita kuunnellaan. 

"Siellä ei jyrätä, vaan kuunnellaan. Se on iso asia", sanoo Heidi. 

Läheinen otetaan vastaan kuin kotiin 

Heidi ja hänen puolisonsa Jorma käyvät hoivakodissa kerran viikossa. Vierailut ovat Allille tärkeitä. 

Joka kerta henkilökunta tarjoaa kahvit. Jokainen hoitaja tervehtii käytävällä ja ovia aukaistaan.  

"Jokainen hoitaja tervehtii iloisesti ja tekee työnsä hyvin. Missä tahansa heitä käytävällä tapaa, niin kohtaaminen on iloinen", kuvailee Heidi.  

Heidi ei ole Allin sukulainen. Hoivakodissa Heidin rooli on silti selvä: hän on se, joka on lähellä. 

"He ovat ottaneet oikein hyvin minut vastaan. He ymmärtävät, että olen hänen läheinen”, kuvailee Heidi.  

Omahoitaja pitää Heidin ajan tasalla Allin voinnista. Asioita hoidetaan yhdessä usein paikan päällä vierailujen aikana. Heidi on myös osallistunut läheisten iltapäiväkahveille ja kokee ne tärkeinä. 

Luottamus syntyi teoista 

Heidillä oli ennen muuttoa hieman epäilyksiä – niin kuin monella muullakin. Hoivakodeista kuulee paljon negatiivisia asioita, ja hoivakotiin muutto tuntuu usein pelottavalta päätökseltä. Kokemukset hoivakodista ovat kuitenkin olleet toisenlaisia. 

Sama hoitajaporukka on pysynyt lähes muuttumattomana koko vuoden ajan. Se luo turvallisuuden tunnetta. Heidi näkee joka viikko omin silmin, miten hyvin Allilla menee. 

Nyt Heidi ei enää mieti vaihtoehtoja. 

"Alli on nyt siellä. Siellä on hänen hyvä olla. Tällä me mennään loppuun asti. Alli saa elää arvokkaasti ja turvallisesti elämänsä loppuun asti. Se täyttää sydämeni kiitollisuudella", sanoo Heidi. 

Mitä Heidi haluaisi sanoa muille läheisille 

Hoivakotiin muuttaminen voi tuntua raskaalta päätökseltä. Monet läheiset kantavat huolta ja ehkä syyllisyyttäkin. Jos mietit, milloin hoivakoti on oikea aika, Heidi ymmärtää epäilyksen täysin. Hänen neuvonsa on yksinkertainen: käy tutustumassa. Katso omin silmin. 

"Asukas kertoo kyllä, jos jokin ei toimi. Hän näyttää sen, jos ei tykkää hoitajasta tai muuten ei viihdy. Semmoista minä en ole täällä huomannut", kuvailee Heidi. 

Ystävyys ei lopu hoivakotiin muuttamiseen. Heidi ja Jorma käyvät kerran viikossa. He laulavat yhdessä Allin kanssa. He kävelevät pihalla. Alli hymyilee, kun he tulevat. Ja sanoo: “Lauletaanhan." 

Ja niin he laulavat.