Mia, 53, vaihtoi uraa lähihoitajaksi – "Toisella viikolla tuntui kotoisalta"

Mia on ehtinyt työskennellä monessa ammatissa. Hän on toiminut luokanopettajana, viestintäyrittäjänä ja IT-alan markkinointipäällikkönä. Keski-iän kynnyksellä Mia kaipasi kuitenkin elämänmuutosta, joten hän kouluttautui luonto- ja eräoppaaksi. Hän toimi uudessa ammatissa viisi vuotta elämys- ja luontoyrittäjänä sekä yhteisöpäällikkönä. 

Mia asuu Salossa maaseudulla ja väsyi pitkiin työmatkoihin Helsinkiin. Kun hän alkoi etsiä töitä lähempää kotia, hän huomasi jotain mielenkiintoista. Sote-alalle haettiin jatkuvasti ammattilaisia. Koulutusmahdollisuuksia löytyi läheltä kotia ja lähihoitajan koulutus oli mahdollista tehdä monimuoto-opiskeluina työn ohessa. 

"Olen koko elämäni työskennellyt ihmisten kanssa. Lisäksi olen käytännöllinen ja pidän fyysisestä työstä", kertoo Mia. 

Mia päätti hakea koulutukseen ja on tähän mennessä tyytyväinen valintaansa. Opinnot ovat olleet antoisia ja ihmiset mukavia. 

Harjoittelu Tupurissa avasi silmiä hoivatyön todellisuudesta 

Mia aloitti harjoittelun ikäihmisten Attendo-koti Tupurissa marraskuun lopussa 2025. Hän on harjoittelussa kolme viikkoa. Harjoittelu alkoi mukavan käytännöllisesti. Mia pääsi heti oppimaan tekemällä, mikä sopii hänelle. 

"Ohjaajat ovat hyvin osanneet tarjota sekä riittävästi haastetta että antaneet aikaa oppia hoivatyön rutiineja. Olen saanut olla auttamassa eri hoitajia eri asukkaiden kanssa päivittäisissä hoitotoimissa ja aktiviteeteissa", kuvailee Mia. 

Tupurissa on paljon väkeä töissä ja Mia on tutustunut ensimmäisen viikon aikana moneen eri kasvoon. Ensivaikutelma oli hyvin ammattimainen, osaava ja silti rento. Kaikki kohtaamiset ovat olleet mutkattomia. Ihmiset ovat ystävällisiä ja avuliaita. 

"Työporukka on monella tapaa monipuolinen. Se on hyvin kansainvälinen, monen ikäinen ja edustaa eri sukupuolia sekä ammattiryhmiä", sanoo Mia. 

Mia on otettu vastaan hyvin. Hän yrittää myös itse olla aktiivinen, esittäytyä ja kysyä nimiä sekä kuulumisia. Hoitajat ovat hyvällä tavalla suoria ja aidosti kiinnostuneita. 

"Toisella viikolla tuntui jo kotoisalta ja että olin sujahtanut joukkoon", iloitsee Mia. 

Aikaisempi osaaminen tukee uutta roolia 

Mia on avustanut hoitotyössä, pesuissa ja ruokailuissa. Hän on ollut mukana toteuttamassa aktiviteetteja, vienyt asukkaita ulkoilemaan ja askarrellut heidän kanssaan.  

Opettajana, tapahtuma-ammattilaisena ja oppaana Mia on tottunut organisoimaan muiden ihmisten toimintaa ja tuottamaan elämyksiä. Tämä osaaminen on ollut helppoa siirtää hoivatyön kontekstiin. Aktiviteettien ja virikkeiden miettiminen sekä toteuttaminen on ollut Mialle itselleen hauskaa ja merkityksellistä. 

"Kasvatustieteilijänä minulla on vahva ymmärrys siitä, kuinka vahva tarve meillä kaikilla on tulla nähdyiksi ja kuulluiksi. Olen miettinyt paljon, miten vuorovaikutuksen ja toiminnan tarvetta voi tyydyttää, vaikka olisi jo vuodepotilas tai puhekyvytön", pohtii Mia. 

Pienet kohtaamiset tuovat merkitystä arkeen 

Mialle on ollut tärkeää, että on ollut aikaa tutustua asukkaisiin hoitotoimien ja aktiviteettien yhteydessä. Pieniä, mutta merkittäviä kohtaamisia syntyy pitkin päivää.  

"Omaan harjoitteluun on tuonut merkityksellisyyttä se, että on voinut ilahduttaa, auttaa tai tuottaa elämyksen. Jokainen pieni kohtaaminen tuntuu itsestäni hyvältä, jos olen onnistunut kuuntelemalla, kysymällä tai havainnoimalla selvittämään, mitä kukin kaipaa ja sitten auttamaan", kertoo Mia. 

Joskus kyse voi olla kosketuksesta, toisinaan vitsailusta, ulkoilu- tai lukuhetkestä ja välillä askartelutuokioista. Asukkaat ovat suhtautuneet Miaan hyvin ja keskustelu on polveillut mukavasti. 

Mialle on ollut tärkeää huomata, että arki hoivakodissa on pääsääntöisesti rauhallista. Työprosessit ovat hallittuja ja asukkaista huolehditaan isolla sydämellä. Median uutisoinnista syntyy välillä uhkaava käsitys vanhustenhuollon tilasta, kun esiin nostetaan vain kohu-uutisia. 

"On ollut kiva itse huomata hoitoalan toinenkin puoli. Kaikki työ vie aikaa, vaatii ponnistelua ja vastuunkantoa. Mutta oma huomio harjoitteluajalta on ollut, että hoitotyö on ollut rauhallista, mielekästä ja hyvin organisoitua", sanoo Mia. 

Kannustava viesti muille uudelleenkouluttautuville 

Mia valmistuu lähihoitajaksi keväällä 2027. Hän ei osaa vielä sanoa, mitä päätyy tekemään valmistumisen jälkeen. Mia toivoo, että pääsee opiskeluaikana erilaisiin paikkoihin harjoittelemaan ja keikoille. Kokeilemalla varmasti hahmottuu, missä on hyvä ja mistä pitää.

"Valmistumisen jälkeen on tärkeää, että voin elää hyvää arkea ja saavutan työn ja arjen tasapainon", pohtii Mia. 

Lähihoitajina on paljon uudelleenkouluttautuneita. Mia ei ole ainoa.  

"Aikuisena oppimiskäyrä on kuitenkin lähes pystysuora ja nopea kehittyminen tuo iloa. Omia aikaisempia kykyjä pääsee käyttämään jo opiskellessa ja uusia taitoja syntyy koko ajan", rohkaisee Mia. 

Mietitkö uraa lähihoitajana? Haluatko tietää, mitä lähihoitaja tekee ikäihmisten parissa? Lue lisää millaista on lähihoitajan arki ikäihmisten Attendo-kodissa.