Miten elämä tuodaan asukkaan luo, kun hän ei pääse liikkumaan?
Osa hoivakodin asukkaista viettää suurimman osan ajasta vuoteessa. Tämä koskee usein muistisairaita ikäihmisiä. Silloinkin elämän pitää tuntua elämältä. Kerromme, miten tuomme arjen, aistit ja yhdessäolon asukkaan luo.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) RAI-palauteraporttien (2026_1) aineiston mukaan 14 prosenttia kaikista Suomen ikäihmisten hoivakotien asukkaista viettää suuren osan tai koko arkensa vuoteessa. Attendon ikäihmisten ympärivuorokautisessa hoivassa vastaava luku on 11 prosenttia. Asukas määritellään RAI-arvion mukaan vuoteeseen hoidettavaksi vuodeasukkaaksi jos hän on ollut vuoteessa vähintään kahtena päivänä kolmesta 22 tuntia tai enemmän. RAI-aineistossa tarkastellaan asukkaan vuoteessa oloa arviointijaksolla, joka on kolmen vuorokauden mittainen.
Tämä on tyypillistä pitkään muistisairautta sairastaville – mutta ei kaikille – ja niille, joiden kunto on huonontunut niin, ettei se riitä enää pyörätuolissa istumiseen.
Meidän tehtävämme on tehdä suurimman osan ajastaan vuoteessa viettäville asukkaille arjesta ja elämästä niin hyvää kuin mahdollista. Se tehdään niin, että katsomme asioita asukkaan, emme hoitajien näkökulmasta.
Vuode ei saa merkitä sitä, että elämä kutistuu katon katselemiseen. On tärkeää katsoa huonetta vuoteessa olevan silmin: näkeekö ikkunasta ulos, voisiko ikkunan taakse asentaa lintulaudan, voiko sängystä katsella valokuvia tai tauluja.
Rakastetun kirjailijan Eeva Kilven huoneeseen Attendolla oli ripustettu kuvia hänen rakkaasta kesäpaikastaan Hiitolasta. Esineet aktivoivat aisteja ja muistoja.
Jos huoneen oven pitää auki, tuleeko kodin elämää sisään tunnelmana avoimesta ovesta?
Voi olla, että asukas kuuntelee mielellään radiota, jos hän on tottunut tekemään niin kotonaankin.
Miksi aistit ovat tärkeitä, kun muisti heikkenee?
Kun liikkuminen vähenee tai loppuu, aistien merkitys korostuu. Aivot tarvitsevat aisteilta tietoa toimiakseen. Muistisairauden vuoksi aistimusten hahmottaminen ja tulkitseminen voivat muuttua ja heikentyä, vaikka aistit itsessään olisivatkin kunnossa. Muistisairas ihminen pystyy kuitenkin kompensoimaan heikentyneitä aistejaan muiden aistien avulla.
Tutkimusten mukaan pisimpään säilyy yleensä tuntoaisti. Se vaikuttaa laajasti fyysiseen ja psyykkiseen toimintaan.
Pidämmekin huolen siitä, että musiikki, kosketus, tuoksut, päivänvalo, avoimesta ikkunasta kuuluva tuuli, kahvin tuoksu ja hiusten harjaaminen tuovat arkeen tärkeitä aistikokemuksia.
Miten asukasta hoidetaan ja kosketetaan hänen omilla ehdoillaan?
Luonnollisesti vuoteessa suurimman osan ajan viettävää asukasta myös hoidetaan. Asentohoito on tärkeää: varmistamme, että asento on oikeanlainen, ettei ole kipuja tai makuuhaavoja ja että asukas saa tarvittavaa fysioterapiaa. Kosketamme asukasta hänen omilla ehdoillaan.
Jos hän näyttää pitävän pesemisen, kääntämisen, pukemisen ja mittaamisen lisäksi sellaisesta kosketuksesta, jonka tarkoitus on luoda yhteys toiseen ihmiseen, annamme sitä. Pidämme kädestä, kosketamme olkapäätä tai yläselkää kevyesti.
Koska fyysinen liikkuminen ei ole mahdollista, elämästä voi löytyä muuta hyvää. Voimme lukea ääneen tai rasvata käsiä. Joskus voi tuntua hyvältä olla vain yhdessä hiljaa. On mahdollista, että vuoteessa oleminen ei tunnu asukkaasta yhtä ikävältä kuin terveestä ihmisestä.

Miten muistisairaalle asukkaalle puhutaan, vaikka hän ei enää vastaa?
Jos asukas ei enää puhu, se ei tarkoita, ettemmekö me puhuisi. Koputamme oveen, tervehdimme ja kerromme, keitä olemme. Puhumme asukkaalle kuten kenelle tahansa aikuiselle. Kerromme päivän kuulumisia ja maailman tapahtumia. Kerromme toki, mitä teemme hoidon aikana mutta pidämme huolen, että puhumme muustakin kuin hoidosta.
Emmekä hoitajina puhu toisillemme asukkaan ylitse tai puhu hänestä niin kuin hän ei olisi paikalla. Tulkitsemme hänen vastaustaan katseesta, käsien liikkeistä ja joskus hengityksen muutoksesta.
Varaamme aikaa asukkaan luona olemiseen. Yritämme luoda tunteen, ettei hänen luotaan ole kiire pois.
Monesti hetki vuoteessa olevan asukkaan luona on rauhallinen ja rentouttava myös hoitajalle.