Hoitajan kynästä: Pelkkää pyllynpesuako?

Vanhustyössä lähihoitaja on kuulemma pelkkä pyllynpesijä. Mietin omia työvuorojani. Aamulla autan rouvan tai herran (jonkun äidin, isän, siskon, veljen, tyttären, pojan, vaimon, miehen, rakastetun) ylös vuoteesta. Otan kiinni kädestä, kysyin kuinka nukutti. Avustan vessaan, kerron mikä päivä ja vuorokaudenaika on. Pyyhin hikisen selän, rasvaan jalat ja kasvot, muistutan kuinka tukka kammataan, autan päivävaatteet päälle (ne, jotka hän itse valitsee), annan silmälasit lipaston päältä.

Hoidan haavat, katetroin, vaihdan lääkelaastarit, pistän insuliinit, mittaan verensokerit, annan lääkkeet (monesti ne elämää ylläpitävät), ohjaan aamiaiselle, tarjoilen ruoan ja kahvin (kahdella sokerilla ja maidolla, muistan), autan alkuun pääsemisessä, syötän, juotan.  Silitän kättä, kiitän, rohkaisen. Kysyn mitä kuuluu, miltä tuntuu, onko kaikki tarvittava.

Kerron kuulumiset omaisille, autan muistamaan kuka kukin on, mitä eilen tapahtui ja mitä tänään tapahtuu. Autan päivälevolle, vessaan. Luen lehden, kiharran tukan, muistelen, muistutan, neuvon, ohjaan, autan. Silitän, lohdutan, rauhoittelen, pyyhin kyyneleet, väistän lyönnit.

Ohessa pesen pyykit, kirjaan päivän tapahtumat, jaan lääkkeet, huolehdin että on hyvä olla. Illalla muistutan kuinka hampaat pestään, voitelen kipeät jalat ja hartiat, puen yöpuvun tai -mekon. Peittelen sänkyyn, suoristan lakanat, asettelen tyynyn tukemaan jalkoja. Luen iltarukouksen, laulan. Silitän poskea, toivotan hyvää yötä.

Yöllä valvon unen turvallisuutta, silittelen pois painajaisesta. Hyssyttelen äitiään itkevää 93-vuotiasta pikkutyttöä, hyräilen uneen. Vaihdan kuivaa ylle, korjaan asentoa, kohennan peittoa, autan vessaan.

Pelkkä pyllynpesijä? Ja niin paljon muutakin!

Sanna Ryhänen

Kirjoittaja työskentelee Attendolla lähihoitajana

Lue myös:
Margitin kanssa Lotta Svärd -juhlamessussa
Tällainen on hoitajaopiskelijan unelmien hoivakoti
Vihreämpää ruohoa etsimässä - alanvaihtajana sote-alalla
Muutosblogi: Parempia, inhimillisiä kohtaamisia kohti