Hyppää sisältöön

Koko työyhteisö muutti Kaavin kunnalta Attendolle – isoja muutoksia arkeen

28.10.2022
Viimeksi tänään puhuttiin, että oli se ihme, että selvittiin! Näin muistelee Tanja Kettunen päivää, jolloin Kaavin kunnan hoivakodin henkilökunta ja asukkaat tavaroineen kaikkineen muuttivat vasta avattuun hoivakotiin Attendo Elotupaan.

Jaa

Tanja Kettunen toimi aiemmin kunnan hoivakodissa sairaanhoitajana ja lähiesimiehenä. Tanja kuvaa, kuinka henkilökunnan työsuhteet kunnalla olivat tuolloin vuoden 2020 lopulla loppumassa, mutta työt toki eivät, sillä koko työyhteisö oli siirtymässä Attendolle. Työntekijät olivat neuvokkaasti yhteydessä Attendo Elotuvan johtaja Tarja Tirkkoseen ja järjestelivät muuttopäivää yhdessä, jotta esimerkiksi työvuorot saatiin hyvin rullaamaan. Lopulta noin 30 asukkaan muuttopäiväkin sujui hyvin, vaikka olikin Tanjan sanoin ”iso revohka”.

Tanja siirtyi Elotupaan sairaanhoitaja-tiiminvetäjäksi hoivakodin johtaja Tarjan työpariksi. Muitakin hoitoalan työpaikkoja olisi ollut tarjolla kotikunnassa Kaavilla, mutta Tanja päätti katsoa, millaista Attendolla on.

– Se tietämättömyyshän siinä herätti pelkoa. Nyt meillä on huippuporukka, asukkaat viihtyvät ja läheiset ovat tyytyväisiä, Tanja kertoo.

Mikä nyt on toisin? Millaista Elotuvan arki on?

– Arki on muuttunut kodinomaisemmaksi. Asukkaat tarvitsevat muutakin kuin ruuan ja puhtaan vaipan, sisältöä elämään. Sen tämä paikka mahdollistaa. Meillä on ihana katettu terassi, ja pihalla kasvaa kukkia ja tomaatteja. Aidatulla pihalla asukkaat pääsevät liikkumaan myös omin päin, ja onpa asukkaita tuotu sängynkin kanssa ulos. Vaikka olisi jo hyvin huonossa fyysisessä kunnossa eikä pystyisi kommunikoimaan, niin jokainen on elävä, tunteva yksilö. Hänellekin on saatava sisältöä elämään. Meillä soi paljon musiikki You Tubesta, istumme olohuoneessa ja sähkötakka on tuossa päällä. Yksi kutoo keinutuolissa sukkaa, toinen pötkähtää päiväunille sohvalle. Jos joku kaipaa saunaa, niin lämmitellään, Tanja kertoo.

Tanja arvostaa myös työyhteisön johtamismallia.

– Olemme johtaja Tarjaa myöten yhtä porukkaa: hän on välillä itsekin tiskissä ja pyykissä, ja istuu kahvilla meidän kanssa. Hän on avoin, sosiaalinen, helposti lähestyttävä, tasapuolinen ja joustava johtaja, jolle uskaltaa puhua samalta tasolta. Hän kuuntelee työntekijöiden toiveita ja huomioi meitä tosi kivalla tavalla. Esimerkiksi tietoturvakoulutuksen osallistujille hän antoi kannustimena suklaalevyt. Hän oli mukana tyhy-päivässä ja kävi jälkeenpäin syömässä niiden työntekijöiden kanssa, jotka eivät sinne päässeet, Tanja kertoo.

Tanjan mukaan työyhteisössä on hyvä yhteishenki, ja joukossa paljon moniosaajia.

– Yksi on kätevä askartelemaan, toinen tykkää puutarhanhoidosta. Juuri laitettiin asukkaiden kanssa syksyn kukkia ja sammalia ruukkuihin. Omia vahvuuksia käytetään paljon. Arvostan todella paljon sitä kaikkea, mitä meillä täällä on. Saimme myös alussa opetella asiat rauhassa. Tarja ei hönkinyt päälle, vaan sanoi, että asia kerrallaan ja että apua löytyy. Kirjaamista ja seurantaa on aiempaa enemmän, mutta arvostan sitäkin todella paljon: Jos esimerkiksi läheisiä mietityttää jokin asia, niin kaikesta on kirjaukset. Se on myös työntekijän turva.

”Arvostan sitä, että saan antaa aikaa asukkaiden läheisille”

Elotuvassa käydään attendolaiseen tapaan säännöllisesti osallistavia keskusteluja, joissa koko työyhteisö pohtii esimerkiksi sitä, miten asukkaiden läheisille voidaan antaa aikaa. Keskustelut ovat tuoneet näkyväksi työyhteisöön jo juurtuneita hyvä käytäntöjä ja alleviivannut niiden tärkeyttä.

Läheisten kohtaamiselle varataan toki kalentereistakin aikaa, mutta usein kohtaamisen mahdollisuuteen on tartuttava, kun sen aika on. Tanja kertoo rouvasta, joka lopulta vietti vain muutaman viikon Elotuvassa ennen menehtymistään.

– Oli perjantai-iltapäivä, ja olin jo ehtinyt lähteä kotiin. Kuulin Tarjalta, että asukas on menehtynyt. Halusin olla läheistä vastassa, sillä olin henkilö, jonka kanssa hän oli puhunut paljon menneinä viikkoina. Ajattelin, että näin haluaisin, että minut kohdattaisiin, jos olisi minun vanhemmistani kyse, Tanja kertoo.

Tanja kertoo myös toisesta kohtaamisesta surevan omaisen kanssa. Iäkkään asukkaan puoliso vietti viimeisen yhteisen yön hoivakodissa. Seuraavana päivänä Tanja vietti paljon aikaa lesken kanssa. Peitteli väsyneen surevan päiväunille, perui tämän puolesta terveyskeskusajan, jutteli hautaustoimiston kanssa. Kuunteli, kun leski kertoi, mitä kaikkea oli yhteisen elämän aikana nähty ja koettu.

– Arvostan sitä, että minulla oli mahdollisuus olla siinä, järjestellä omat työni niin. Työroolissani en lähde itkemään mukana, mutta voin auttaa ja kuunnella. Kun asukas menehtyy, niin yhteinen matka läheisen kanssa ei lopu siihen hetkeen.

Lue myös:

Armotonta menoa -dokumentin tarina sai onnellisen lopun

Eettiset ohjeet ohjaavat jokaisen attendolaisen työtä

Muutosmatkalla kohti unelmaamme