Hektisestä sairaalamaailmasta ikäihmisten Attendo-kodin johtajaksi

Attendo Holstinpuiston johtaja Annika Jokinen ja Attendo Tikantuvan johtaja Marjo Toivanen työskentelivät molemmat aiemmin vuosia sairaalamaailmassa julkisella puolella. Annikan työhistoria ulottuu ensihoitoon, jonka jälkeen hän opiskeli sairaanhoitajaksi ja työskenteli useita vuosia päivystys- ja infektio-osastolla. Marjon urapolku puolestaan on vienyt lähihoitajasta sairaanhoitajaksi. Näiden ohessa hän on lisäksi suorittanut ammatillisen opettajan pätevyyden sekä ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon johtamisesta.

Jossain vaiheessa sekä Annikasta että Marjosta alkoi tuntumaan, että hektinen työ sairaalamaailmassa alkoi riittää.

– Verta, hikeä ja suolenpätkiä - se kaikki oli jo nähty, Marjo summaa.

Vuosien varrelle oli mahtunut tiukkoja tilanteita ja nuorena hoitajana olikin lähtenyt hakemaan työltään tietynlaista jännitystä ja hektisyyttä. Vuosien kuluessa halu lähteä kokeilemaan jotain täysin muuta kasvoi. Marjon kohdalla opinnot olivat edenneet ja lapset olivat hieman vanhempia, kun hän viimein uskalsi irtisanoutua vakituisesta työstään julkisella.

– Irtisanouduin kesää vasten ilman, että tiesin mihin lähden. Halusin elämältäni ja uraltani jotakin muuta. Meillä oli erikoissairaanhoidossa valtava kiire aina ja kun puhutaan akuuteista tilanteista, ne todella ovat akuutteja, Marjo sanoo.

Samanlainen muutoshalu heräsi myös Annikassa.

– Välillä kaiken kiireen keskellä tuli sellainen olo, että olisipa kiva kokeilla jotain muuta. Ja pakostakin tuli muutos eteen toisen lapsen myötä, kun kolmivuorotyö ei enää ollut mahdollinen.

Annika huomasi avoimen työpaikan Attendolla ja päätti lähteä kokeilemaan siipiään sairaalamaailman ulkopuolelle. Hän aloitti uransa Attendolla sairaanhoitajana ja tiiminvetäjänä, jonka jälkeen siirtyi johtajaksi Holstinpuistoon.

– Koko ajan takaraivossa vielä tuolloin oli, että aina pääsen takaisin sairaanhoitopiirille, mikäli tämä on vikatikki. Mutta täällä ollaan edelleen, Annika hymyilee nyt.

Myös Marjo jätti avoimen hakemuksen Attendolle. Vielä tuolloin hän epäili, ettei kukaan kuitenkaan tarttuisi hänen hakemukseensa. Toisin kävi: aluepäällikkö soitti pian Marjolle pyytääkseen tätä työhaastatteluun.

– Jotenkin se mahdollisuus vain tupsahti eteen. Toki kun johtajakoulutus oli taustalla, oli oiva paikka lähteä. Tikantupa on pieni yksikkö, joka oli turvallinen paikka lähteä katsomaan ja kokeilemaan, olisiko se esihenkilön työ sitä, mitä kuvittelin ja haluaisin.

Vaihtaminen kannatti

Matkan varrella sekä Marjo että Annika ovat törmänneet monelaisiin reaktioihin päätöksestään siirtyä Attendolle.

– Paljon kyseenalaistettiin ja kollegoilta tuli ihmettelyä. Attendo ei kuitenkaan ollut kauhean hyvässä maineessa. Toki sain paljon myös kannustavaa palautetta, Marjo sanoo.

Työskentely Attendolla eroaa entisten sairaanhoitajien mielestä paljon aiemmasta työstä. Jo sairaalamaailma itsessään on hyvin erilainen työympäristö kuin ikäihmisten hoivakoti. Totuttelu vei aikansa, mutta molemmat ovat olleet tyytyväisiä päätökseensä. Lisäksi aiempi työkokemus on antanut perspektiivin katsoa asioita erilaisessa valossa.

– Yksityisellä puolella minulla on paljon enemmän johtamisen keinoja. Attendolla halutaan, että johtajat ovat läsnä ja näkyvillä. Koen, että olen saanut tehdä Attendolla täysin omannäköisiä ratkaisuja ja rakentaa omannäköisen Attendo-kodin, Marjo sanoo.

Molemmat johtajat ovat samaa mieltä siitä, että Attendolla on etenkin viime vuosina panostettu esihenkilökoulutukseen, järjestämällä esimerkiksi todella antoisia koulutuspäiviä. Tämän kaltaiset asiat auttavat jaksamaan arjen pyörityksessä ja antavat uusia näkökulmia omaan johtamiseen.

– Koen, että yksityisellä puolella johtaja on enemmän osa työyhteisöä. Täällähän henkilöstö myös hoitaa kaikki, esimerkiksi palkka- ja henkilöhallinnon asiat, johtajan kanssa. Senkin takia johtaja on lähempänä työntekijöiden arkea, Annika kiteyttää.

Mielikuvat ja todellisuus eivät aina kohtaa

Marjon ja Annikan mielestä olisi tärkeää pyrkiä muuttamaan niitä käsityksiä ja mielikuvia, joita ikäihmisten parissa työskentelystä on vallalla. Laitosmaisuus ja tarkkaan aikataulutettu arki on kaukana todellisuudesta. Esimerkiksi Attendon Instagramin kautta on helppo kurkistaa, millaista aktiivinen ja mielekäs arki hoivakodeissa todellisuudessa on.

– Mielikuva on aika syvällä, että ikäihmisten kanssa se on vaipanvaihtoa ja sänkyyn hoitamista. Ei ikäihmisten kanssa työskentely ole sitä, mitä se yleinen mielikuva on. Meillä on todella vireitä ikäihmisiä täällä. He tekevät istutuksia, talonmieshommia ja muita. Muisti ei välttämättä enää toimi, mutta fysiikka toimii edelleen, Marjo kuvailee.

Molemmat johtajat ovat lisäksi huomanneet selkeän trendin siinä, että etenkin nuoret kaipaavat nykyisin työltään ennen kaikkea joustavuutta. Tietyllä tapaa myös korona-aika on saattanut muuttaa työhön suhtautumista. Aina työn ei tarvitse olla niin hektistä, vaan välillä voi vain nauttia ja pysähtyä tekemään työtä rauhallisemmassa tahdissa.

– Ajattelisin, että nykyisin nuoret hakevat sitä mahdollisuutta vaikuttaa itse työoloihinsa, vuoroihinsa ja työaikoihin. Sitähän sitten tarjoamme niin pitkälle kuin pystymme. Meilläkin moni harjoittelussa ollut opiskelija on jäänyt kesätöihin tai keikkalaiseksi, Annika kuvailee.

Yhteistyössä on voimaa

Annikan ja Marjon saumaton yhteistyö lähti aikoinaan hyvin luontevasti liikkeelle. Ennen Attendolle siirtymistä kaksikko ei tiennyt toistensa liikkeistä sen hetkisessä elämässä mitään. Molemmat aloittivat yksikönjohtajina samoihin aikoihin, juuri kun koronapandemia oli pahimmillaan. Koska kollegoita ei voinut tavata fyysisesti, oli arvokasta, että oli kuitenkin joku, jolle saattoi koska tahansa soittaa. Marjon oli luontevaa kysyä neuvoa Annikalta, olihan Annika ollut mukana myös hänen haastattelutilaisuudessaan.

– Otimme aika lailla heti päivittäisen puhelun käyttöön eli vähintään kerran päivässä soitettiin. Tarvitsin etenkin alussa paljon apua. Hyvin pian siitä tuli muutakin, tunteen jakamista sekä puolin ja toisin neuvon antamista, Marjo muistelee.

– Enkä minäkään oikein tuntenut ketään, kun pikkuhiljaa siirryin tiiminvetäjästä johtajan tehtäviin. Siksi oli helppo toiselle soittaa, kun tiesi että on joku, jolta kysyä, Annika komppaa.

Uuteen työhön perehtyminen oli ajoittain raskasta, mutta kohtalotoveri oli aina tukena. Tiiviin yhteydenpidon ansiosta kaksikolle on syntynyt luottamukselliset välit. Nykyisin esihenkilöiden valmennusmatkat taitetaan yhdessä ja tiukan paikan tullen voi aina kääntyä toisen puoleen.

– Meillä menee hirveän hyvin luonteenpiirteet yhteen. Minä olen tällainen suulaampi ja nopeampi, Annika saattaa sitten jarruttaa tai tasapainottaa tavallaan. Aina kun olen tarvinnut, Annika on auttanut ja toisinpäin, kuvailee Marjo.

^{Kuva: Marjo (vas.) ja Annika taittavat mielellään matkat esihenkilöiden koulutuspäiville yhdessä. Kuva on otettu Tampereella, Attendon esihenkilöille suunnatussa Taru-koulutuspäivässä. Kaksikko rentoutti toistensa hartioita yhteisen taukojumpan aikana.}

Kun koronapandemia vyöryi päälle voimalla, työntekijöiden rokottaminen täytyi saada käyntiin nopeasti. Marjo ja Annika päättivät tällöinkin luottaa yhteistyön voimaan. Idearikkaat johtajat järjestivät itse oman alueensa 150 Attendo-työntekijälle ensimmäiset ja toiset koronarokotukset. Avuksi saatiin rokottajat Jyväskylän kaupungin työntekijöistä.

Johtajilla oli yhteinen tahtotila järjestää rokotustilaisuudet mahdollisimman hyvin. Rokotukset järjestettiinkin Holstinpuiston tiloissa menestyksekkäästi. Toinen rokotuskierros sattui vappuaatolle ja tällöin Holstinpuiston keittiö valmisti rokotettaville munkkeja ja simaa. Herkut odottivat rokotettavia koristeiden kera vappupöydässä. Herkkujen lisäksi kaksikko antoi kaupungin työntekijöille kiitoskassit ahkerasta työpanoksesta.

– Siitä se meidän saumaton yhteistyö on sitten vain parantunut, Marjo ja Annika toteavat ja purskahtavat yhdessä iloiseen nauruun.

Lue myös:
Virve Huhtakangas palasi Attendolle pian lähtönsä jälkeen – ”Tunsin palaavani kotiin”
Kokemukseni Attendon hoivakodin johtajana
Lähihoitajasta aluejohtajaksi: Minna Hirvaskoski tuntee hoivatyön jokaisen puolen